Traffic Roots Pixel
Lainsäädäntö Politiikka Talous

Laillistamisen, dekriminalisoinnin ja depenalisoinnin ero

Marjaana
Kirjoittanut Marjaana

Wikipedia sanoo dekriminalisoinnista seuraavaa:

”Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan laittomaksi ja rangaistavaksi säädetyn teon säätämistä lailliseksi eli tekoa koskevan rikossäännöksen kumoamista.”

Tätähän taitaa suurin osa kannabiksen vapauttamista kannattavat tarkoittaa vaatiessaan sitä. Yleinen tulkinta on, että kannabiksen hallussapito ja kotikasvattaminen olisi sallittua tiettyihin rajoihin saakka.

Dekriminalisoinnin ja depenalisoinnin välinen ero kulkee siinä, että depenalisoinnin myötä rikos olisi edelleen rikos, mutta siitä ei enää määrättäisi rangaistusta. Käytännössä tällainen ratkaisu on jo olemassa esim. liikennerikkomuksissa, mm. kun jalankulkija kävelee päin punaista tai pyöräilijän käyttäessä jalkakäytävää pyöräilyyn. Kai näistäkin on olemassa jonkinlaiset rangaistukset määriteltynä, ainakin pari päiväsakkoa, mutta käytännössä poliisi ei vaivaudu niihin puuttumaan.

Laillistamisen myötä kannabiksen käyttö, hallussapito, kasvattaminen, myyminen ja maahantuominen olisi laillista. Laillistaminen mahdollistaa kannabiksen yleisen saatavuuden ja laillisen jakelun, eli kannabismyymälät. Laillistaminen on yhtä kuin kieltolain kumoaminen.

Monille riittäisi pelkkä depenalisaatio tai dekriminalisointi, mutta näissä vaihtoehdoissa piilee edelleen se kaikkein suurin vaara: rikollisuus. Ja erityisesti järjestäytynyt rikollisuus. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Hollannin mallia, jossa yksittäinen täysi-ikäinen saa pitää hallussaan muutaman gramman kannabista sekä käyttää sitä paikoissa, joissa on siihen lupa – kannabiskahviloissa eli coffeeshopeissa. Koffarit saavat jopa myydä kannabista, mutta tästä alkaakin Hollannin lakien ihmeellisyys: nimittäin kannabiksen kasvattaminen ja maahantuonti ovat laissa kiellettyjä asioita.

Koska Hollannissa ei saa kasvattaa kannabista eikä sitä saa myöskään tuoda maahan, niin mistä se kama ilmestyy kaikkiin coffeeshopeihin? Putoaa taivaalta vai omituisesti kiteytyy myyntitiskin taakse? Sanomattakin on selvää, että kaikki vähänkään laajamittainen kasvatus ja maahantuonti on rikollisjärjestöjen hallussa. Kun Amsterdamissa ja Antwerpenissä on molemmissa useita satoja coffeeshopeja ja niiden lisäksi lähes jokaisesta kylästä löytyy vähintään yksi coffeeshop, on ilmiselvää, että Hollannissa kannabista tarvitaan tonneittain joka kuukausi. Tällaisia määriä varten tarvitaan hyvin organisoitua toimintaa ja sellaista pystyy tässä tapauksessa tarjoamaan ainoastaan järjestäytynyt ammattirikollisuus.

Näennäisesti järjestely Hollannissa on hyvä, mutta ristiriitaisuutensa vuoksi tilanne on erittäin sekava. Jos kaikki sujuu mukavasti ja kaikilla riittää poltettavaa, niin mitä haittaa tilanteesta on? Paljonkin, sanoisin. Nykyisessä tilanteessa yhteiskunta pystyy saamaan tuloja ainoastaan coffeeshopien lisensseistä ja niiden myynnistä koituvia verotuloja. Coffeeshopeista eteenpäin kaikki liiketoiminta on verottajan ja viranomaisten ulottumattomissa, eikä niitä takuulla kukaan toimintaan osallistuva ilmoita missään veroilmoituksessa.

Vaikka Hollannissa ovat kannabiksen saatavuus ja valikoima kuluttajan kannalta hyviä, ei järjestelmä kuitenkaan takaa kannabiksen laadusta mitään. Ostaja on siis puhtaasti myyjän armoilla, kun on kyse ostettavan aineen puhtaudesta ja laadusta – periaatteessa tilanne on sama kuin kadulla.

Kanadan malli

Kun Suomessa tulevaisuudessa lopetetaan kannabiksen nykyinen kieltolaki (tämä on väistämätön tapahtuma, kyse on vain ajasta), on järkevin ratkaisu laillistaa kannabis täysin ja ryhtyä säätelemään sen saatavuutta. Tällä hetkellä saatavuutta säätelee ainoastaan poliisin toiminta ja vuosittaisten tilastojen perusteella se ei suju poliisilta kovinkaan hyvin. Takavarikot ovat nousseet vuosien aikana tasaisen varmasti. Kyseessä tuskin on poliisitoiminnan tehostumisesta, vaan pikemminkin kasvaneista kasvatus- ja kasvattajamääristä. Kiinnijäämisprosentti on todennäköisesti vuodesta toiseen sama, tai se jopa pienenee entisestään.

Kanada on ottanut tavoitteekseen laillistaa kannabis koko maassa. Pääministeri Justin Trudeau perusteli laillistamistoimia kannabiksen saatavuuden rajoittamisella ja nimenomaan nuorten suojelulla. Kuten mikä tahansa päihde, on myös kannabis pidettävä lasten ja nuorten ulottumattomissa. Myöntämällä lisenssejä valikoiduille kasvattajille ja myyntipisteille, joilla on toimintansa ehtona tae tuotteiden laadusta ja puhtaudesta. Kun laillisen kannabiksen vuoksi laittomat markkinat kärsivät melkoisia takaiskuja – tästä on näyttöä mm. Coloradon, Washingtonin ja Oregonin laillistamistoimien seurauksena – voidaan varmistaa koko ketju tuotannosta tiskille.

Suomen malli?

Kuinka Suomessa pitäisi toimia? Vanhan vitsin mukaan Suomessa ensin tutkitaan kuinka asia on ratkaistu Ruotsissa ja sitten matkitaan perässä. Tänään Suomesta ei löydy eduskuntaan valittua poliitikkoa, joka uskaltaisi ottaa esille kannabiksen laillistamisen – tai edes asettaisi nykyisen käytännön kyseenalaiseksi. Kansanedustajuuden menettäminen kirpaisee niin lujaa, että valheesta on pakko pitää täysillä kiinni.

Vuonna 1971 kansanedustajat olivat huomattavasti nykyistä rohkeampia tässä asiassa ja äänestyksessä kannabiksen laillisesta asemasta peräti 80 oli sitä mieltä, ettei kannabista tulisi kieltää. Miettikää – vuonna 1971 40% kansanedustajista olisi pitänyt kannabiksen ainakin jossain määrin laillisena. Valitettavasti 92 kansanedustajaa halusi seurata Nixonin Amerikan esimerkkiä kieltää kannabiksen – vastoin hallituksen esitystä! Jos kysymys nyt asetettaisiin eduskunnan äänestykseen, äänestystulos olisi varmaan lähes 100% kieltolain puolella. Koska kyseessä on HUUME.

Huumausainerikollisuuteen ja sen tutkimiseen palaa tekemäni laskelman mukaan lähes 60 miljoonaa euroa. Toisen arvion mukaan se on lähes saman verran kuin Suomessa käytävän huumausainekaupan arvo. Jos laillista kannabista verotettaisi yhtä rajusti kuin tupakkaa, olisi yhteiskunnan saama hyöty huomattavasti suurempi kuin tuo huumerikollisuuden tutkimiseen palava summa. Kannabiksen myynnistä koituisi tuloja, se työllistäisi ja muutenkin kerrannaisvaikutukset toisivat melkoisia hyötyjä yhteiskunnalle.

Kaikki järkisyyt puoltavat kannabiksen laillistamista depenalisaation ja dekriminalisaation sijaan. Mutta edes kannabiksen kieltolakia vastustavat tahot eivät halua / uskalla ottaa ratkaisevaa askelta eteen ja vaatia laillistamista. Mielummin vesitetään asia muutamaksi vuosikymmeneksi depenalisaation / dekriminalisaation kaltaiseen tilaan, koska ei löydy riittävästi jämäkkyyttä ottamaan ratkaisevaa askelta ja vaatia oikeutta. Niin syvään kyykkyyn tämä kansa on painettu, ettei edes uskalleta vaatia asialleen täyttä oikeutta. Mielummin annetaan järjestäytyneelle rikollisuudelle organisoida ”puolilaillinen huumekauppa” täyteen iskuun ja tehdä sillä paljon rahaa.

Seeds of Love – vaporisaattoreiden asiantuntija. Paras valikoima, parhaat hinnat.

Jätä kommentti