Trafficroots Analysis Pixel
Santa Maria

Pilven tuolta puolen

Santa Maria
Kirjoittanut Santa Maria

Ei, minä en aio kirjoittaa kuolemasta. Enkä minä myöskään aio kirjoittaa tuonpuoleisen kohtaamisen kokemuksista. Nämäkin aiheet ovat yhteiskunnassamme tabuja, eivät mitään kahvipöytäkeskusteluja. Aion kirjoittaa kannabiksesta, aiheesta, josta käydään keskusteluja eri puolilla maailmaa ja jonka eri puolia ja vaikutuksia tuodaan koko ajan yhä enenevässä määrin esille ja joka jakaa mielipiteitä vahvasti, kiitos huumepropagandan. Aion siis kirjoittaa tästä kamalasta huumeesta, päihteestä ja ihmiskunnan yhä syvenevän rappion ytimestä (ja nyt jokainen ymmärtää, että tämä on erittäin vahvaa sarkasmia, eikä vedä minkään palkokasvin osia hengityselimeensä).

Mistä aloittaisin? Hasiskokeilusta teini-iässä yli 15 vuotta sitten? Jäi yhteen kertaan, vailla vaikutusta. Ensimmäinen kokeilu vailla vaikutusta lienee hyvin tyypillinen. Tuo on syynä monella muullakin, kuten itsellänikin siihen, että kiinnostus kyseisen aineen vaikutuksiin lopahti kertarysäyksellä, kun eihän siitä mitään saanut irti. Päätin jatkossa päihdyttää itseäni alkoholilla, kuten muutkin ”normaalit” ihmiset, vaikka varsinkaan kirkas alkoholi ei itselleni sopinut laisinkaan (loppuillasta tuloksena oli lähes varma tappelu, vähintään mökötys).

Toisen kerran törmäsin kannabikseen erään uuden tuttavan kautta. Hän kertoi käyttävänsä kannabista rentoutumiseen. Tämän uuden tuttavan ansiota oli silloin kymmenisen vuotta sitten, että aloin kiinnostua myös kannabiksen lääkevaikutuksista. Silloin asuessani hieman syrjemmässä, jopa harkitsin kannabiksen kasvattamista, ajatus oli siemeniä vaille valmis. Tämä tosin ei koskaan toteutunut, luultavasti rikolliseksi leimaantumisen pelossa. Kun esitin ajatuksen eräälle lähipiiriin kuuluvalle ihmiselle, sain myös tyrmistyneen vastauksen ”Sinähän olet äiti, ethän sinä sellaista voi tehdä”. Totta kyllä, kiinni jäädessä lastensuojeluviranomaiset olisivat olleet kärppänä ovella.

Kolmannen kerran kannabis tuli vastaan nykyisen puolisoni kautta. Tiedättekö, miten vaikea on ennakkoluuloistaan päästä irti, siitä että kyseessä on vaarallinen huume? No, voin kertoa että erittäin vaikea. Kannabis piti hankkia laittomin keinoin, tarvittiin grinderiä sun muuta ”kalustoa”. Voin sanoa, että ei ihan helppo rasti muuttaa omaa, propagandalla vahvasti kuorrutettua mielikuvaa hirveästä rikollisesta toiminnasta. Kannabiksen hankkimisen ja ensimmäisen polttelukerran jälkeen olo oli kuin suuremmallakin kriminaalilla (sen lisäksi, että hyvä etten kytännyt ikkunasta milloin poliisiauto kaartaa pihaan, pidättää minut ja vie lapset), mutta sanoisinko että parissa viikossa helpotti ja viisarit päässä alkoivat kääntyä enemmänkin siihen suuntaan, että miksi tämä on laitonta? Totesin kannabiksen sopivan itselleni paljon paremmin kuin alkoholin, sitä todistaa sekin, etten ole juonut pisaraakaan nyt kohta yhdeksään kuukauteen.

Se ensimmäinen kerta. Meillä oli White widow-lajikkeen kannabista käytössä. Puolisollani kun oli enemmän kokemusta aiheesta, hän sai suorittaa ”tarpeelliset” tehtävät ennen ensimmäistä polttoa. Eli siis grindauksen ja jointin käärimisen. Siinä sitten tuli jointti poltettua ja istahdin sohvalle odottelemaan vaikutusta. Ei mennyt kauaa, kun pään sisäinen toiminta oli yhtä ruuhkainen kuin Riemukaaren liikenneympyrä pahimpaan turistiaikaan. Aivan kuin olisin katsellut sivusta liikenneruuhkaa ajatusten valtateillä. Ajatukset juoksivat sellaista vauhtia, etten pysynyt perässä. Nauratti. Ihan kaikki. Muistan hirnuneeni antaumuksella jollekin tietylle sanalle, kun se kuulosti niin hassulta. Uutisten katsomisesta ei tullut yhtään mitään. Hauskaa oli jonkin aikaa, mutta sitten, päässä alkoi pyöriä liian kanssa ja tuli huono olo. Vetäydyin makuuhuoneeseen pitkälleni. Puoliso huuteli jonkin ajan päästä tupakalle, ja se muutaman metrin matka makkarista olohuoneeseen tuntui ylivoimaiselta. Sydän hakkasi, pyörrytti, ahdisti, kylmää hikeä puski pintaan, oksetti. Eihän tän näin pitänyt mennä, mullahan piti olla kivaa. Toisaalta, koko ajan taustalla oli se järjen ääni, että ”ensimmäinen kerta, jaha mitenkäs tämä nyt tältä tuntuu, ehkä meni överiksi koko homma”. Ja siitähän siinä nimenomaan oli kyse, övereistä. Olo oli kyllä ihan hirveä, mutta noita kuolemaoloja on kyllä ollut krapulassakin. Oksentaminen helpotti omaa oloa, vaikka pelkäsin, että ei helpota, kun enhän ollut nauttinut mitään, mikä olisi vatsalaukkuun mennyt. Siinäkin voi olla yksi syy, miksi tulin niin järjettömän huonovointiseksi- en ollut syönyt koko päivänä juuri mitään.

Seuraavana päivänä olo oli kuitenkin rennon letkeä. Oli helppo olla. Ei stressannut mikään, ei ahdistanut mikään. En tärissyt krapulassa sängyn pohjalla, ei tehnyt mieli roskaruokaa, ajatuskin kulki suhteellisen kirkkaana. Tämä taisi sittenkin olla ihan hyvä juttu.

Seuraavaan kertaan ei mennyt kovinkaan montaa päivää. Tällä kertaa olimme annostelun suhteen huomattavasti varovaisempia. Suunnilleen vartin päästä palattuamme savuilta, alkoi kannabis vaikuttaa. Sen huomasin rentoutuneempana olona, hihitytti vähän joka asia. Juttua riitti. Ajatus luisti, ideoita pulppusi. Oli hauskaa ja rentoa. Muistan miettineeni, että onneksi en säikähtänyt ensimmäisen kerran huonoa oloa, vaan uskalsin polttaa uudestaan. Selkää ei särkenyt (mulla on enemmän ja vähemmän selän kanssa ongelmia) ja muutenkin keho tuntui rentoutuvan täydellisesti. Tämän ”vauhtivaiheen” jälkeen jämähdin sohvan nurkkaan. Upposin omiin ajatuksiini, jotka nekin tuntuivat mielenkiintoisilta- ”enpä oo tätäkään koskaan tullut ajatelleeksi”. Ja se telkkarin katselu tai musiikin kuuntelu- huh huh! En ole ikinä, missään tilanteessa uponnut elokuvaan tai musiikkiin niin täydellisesti kuin pilvessä. Musiikista kuulee ihan erilaisia asioita. Vastaan tulee huikeita biisejä, jotka ovat huomattavasti laimeampia seuraavana päivänä, mutta hienoja edelleen, koska muistaa täysin miten fiiliksissä jostain biisistä on ollut. Puhumattakaan ruuasta. KAIKKI maistuu hyvälle. Erityisesti hieman happamat eväät. Happamia/kirpeitä karkkeja voisi vetää pussitolkulla.

Ja se uni! Olen aina ollut huono nukkumaan, perusrytmi käsittää suunnilleen kuuden tunnin yöunet ja kun on lapsia, yhtäjaksoinen yöuni on pelkkä haave. Mutta tätä toista polttelua seurannut yö oli aivan taivaallinen. Nukuin heräämättä erittäin syvää ja virkistävää unta. Pilvenpolton jälkeinen uni on itselläni ainakin ”unetonta”, en siis rekisteröi näkemiäni unia tai sitten uni on niin syvää, etten unia näe saati muista niitä seuraavana aamuna.

Jonkin aikaa on nyt käytetty kannabista lähinnä lääkkeellisiin ja kokemuksia tehostaviin tarkoituksiin, varsinaiseen päihtymistarkoitukseen erittäin harvoin. Oma kokemus vaikutuksesta terveyteen on, että minulta se poistaa ahdistusta, stressiä ja masennusta, rentouttaa myös, mikä vaikuttaa puolestaan lihas- ja nivelkipuihin. Pilvessä huononkin päivän koettelemukset jäävät taka-alalle ja pystyy rentoutumaan. Ajatus on selkeämpi, kun stressi on poissa ja pystyy paremmin keksimään omiin ongelmiinsa ratkaisuja. Tämä tietenkin myös siksi, koska pilvessä ainakin minusta tulee huomattavasti luovempi. Pilvessä on tähän mennessä keksitty myös useita liikeideoita (siitä en tiedä ovatko ne sitten niin hyviä), käyty erittäin syvällisiä keskusteluja maailman tilanteesta ja meillä on ollut myös hauskaa. Mies ei ole valitellut hermosärkyä koko aikana ja hänenkin selkänsä on ollut paremmassa kunnossa ja kannabis on nostanut myös hänen mielialaansa ja kykyä toimia. Tavoitteena olisi saada kannabisresepti miehelle selkäsärkyihin, niin homma olisi vielä laillistakin.

Vielä hieman siitä, miten meillä kannabista käytetään. Polttamalla (jointti, piippu ja bongi) on ollut meidän tapamme, tosin toivomme että jossain vaiheessa pääsisimme kokeilemaan vaporisointia (meillä on sähkötupakat molemmilla käytössä, joten olisi aivan luonnollinen jatkumo vaporisoida myös kannabista) ja kunhan joskus kannabisvarat sen sallivat, myös syömistä. Itseäni kiinnostaa myös esimerkiksi pelkän CBD-öljyn vaikutus, joten sitäkin tulemme varmasti jossain vaiheessa kokeilemaan. Tällä hetkellä käytämme kannabista päivittäin, johtuen sen kipuja ja ahdistusta/masennusta poistavasta vaikutuksesta. Käyttömäärät ovat kohtuullisia- meiltä kahdelta yhteensä päiväkäyttö on noin gramman luokkaa eli puoli grammaa per nuppi.

Jatkossa tulen kirjoittelemaan kannabisaiheisia juttuja, yritän myös saada itseni koneen ääreen ns. tilanteen ollessa päällä, eli kirjoittamaan vaikutuksen alaisena myöskin, saa nähdä miten onnistuu.

Seeds of Love – vaporisaattoreiden asiantuntija. Paras valikoima, parhaat hinnat.

Jätä kommentti