Trafficroots Analysis Pixel
Lukijoilta Raw Story

Tavallinen tarina?

Vieras
Kirjoittanut Vieras

Omassa tarinassani ei taida olla mitään erikoista. Ensimmäiset paukut taisin polttaa ollessani 13-14 -vuotias. Muutaman vuoden vanhempi veljeni tarjosi, enkä tänään jaksa muistaa ensimmäisestä kerrasta juuri mitään. Kyseessä oli kuitenkin tilanne jossa vanhempani olivat jostain syystä illan muualla ja veljeni oli tyttöystävänsä kanssa pyydetty lapsenvahdiksi. Luultavasti tupakkaan sekoitettu laatta yskitti voimakkaasti, kuten tupakka yskittää edelleen.

Hämäriä muistikuvia tapahtuneesta on, että pari-kolme ensimmäistä kokeilua eivät tuntuneet missään, mutta sitten kun ensimmäisen kerran pamahti, niin voi sitä naurun määrää. Kikatuksesta ei tahtonut tulla loppua.

Nämä ensimmäiset kokeilut tapahtuivat aikana, jolloin kannabis ei ollut vielä laitonta Suomessa. Tässä on siis tullut polteltua jo yli 45 vuotta ja en pysty havaitsemaan niitä haittoja, joista päihdetyöntekijät, opettajat, lääkärit ja viranomaiset meitä varoittelevat.

Kouluni sujui melko takkuisesti. Siitä ei voi kannabista syyttää, sillä se oli takkuista jo ennen ensimmäisiä kokeilujani kannabiksen kanssa. Jos tuohon aikaan joku olisi tiennyt ilmiöstä ADHD, sen leiman olisin saanut itseeni välittömästi. Sen myötä todennäköisesti myös ADHD-lääkityksen, joka on melkoisen rajua tavaraa. Lienen siis onnekas, koska tilaani ei milloinkaan diagnosoitu. Olisin joutunut tutustumaan erilaisiin amfetamiinijohdannaisiin ihan lääkärin opastuksella, ja kuinka koukussa mahtaisin olla tänä päivänä.

Kannabiksen käyttö jatkui teinivuosina iloisesti, sillä yksi veljistäni (ei sama, joka tarjosi ensimmäiset paukkuni) diilasi kaikkea kamaa työkseen. Hän piti huolen, että taskussani oli laadukasta laattaa usein. Tämä loppui kun veljeni sitten kuoli heroiinin yliannostukseen. Olen siis nähnyt myös päihteiden nurjan puolen.

Kannabis oli elämässäni löyhästi mukana. En ole ollut missään päihteessä kiinni voimakaasti, työni olen aina hoitanut – tosin muutamia kertoja olen raahautunut töihin melkoisessa kankkusessa, lähinnä firman juhlien jälkeisenä aamuna, mutta poissaoloja minkään päihteen vuoksi ei ole ilmennyt.

Alkoholia opin kunnolla juomaan vasta mennessäni ravintolaan töihin. Ensimmäiset kännit olin vetänyt samoihin aikoihin, kun vedin ensimmäiset paukkuni, mutta alkoholinkäyttöni oli melko tavallista. Ravintolaväen kanssa opin dokaamaan oikeasti. Silloin kun dokattiin, dokattiin ihan iloisesti ja sen sitten tunsi päässään seuraavana päivänä. Iltaravintolassa työskentely päättyi toisinaan henkilökunnan kaljoitteluun ja monasti siitä sitten lähdettiin jatkamaan jonkun luokse, aina aamuun saakka. Siinä sitten mentiin aamuruuhkassa kotiin nukkumaan, nukuttiin koko päivä ja taas illalla seitsemän aikoihin takaisin töihin. Voi sanoa, että vuodet 20 – 30 kuluivat lähinnä alkoholin kanssa, mutta joskus tuli polteltua, kun jostain sai hieman laattaa. Ravintolat joissa noiden vuosien aikana työskentelin, olivat monien julkkisten suosiossa tuolloin ja erilaisia tyyppejä silloin liikkui siivellä. Pari kertaa käytiin jonkun kanssa vetämässä viivat keittiön puolella, mutta kokaiini ei minua jurikaan kiinnostanut.

Kolmekymppisenä avioiduin, vaihdoin työt tavallisiin päivähommiin ja villit ravintolavuodet jäivät taakse. Vaimoni tiesi satunnaisesta kannabiksen käytöstäni, mutta ainakaan aluksi se ei tuntunut häiritsevän lainkaan. Oman muistikuvieni mukaan hänkin oli joskus piippuringissä mukana, mutta jälkeenpäin hän on kieltänyt tällaisen tapahtuneen. Kun muutama vuosi myöhemmin syntyi ensimmäinen lapsi, alkoivat hänen kannabikseen liittyvät kannat olla melko kielteisiä ja ne jyrkkenivät toisen lapsen myötä.

Kielteisen kannan syntymiseen liittyi hyvän kaverini melko runsas kannabiksen käyttö. Tämä poltteli päivittäin ja saattoipa mennä useampi piipullinen päivässä. Vaimoni puhui hänen kärsivän kannabispsykoosista, itse tajusin vuosia myöhemmin, ettei runsas kannabiksen käyttö liittynyt mitenkään kannabispsykoosiin. Ymmärsin myös, kaverini selvästi hoiti omaa mielenterveyttään kannabiksen avulla, se rauhoitti hänen mieltään ja auttoi toimimaan muun mailman kanssa.

Aiemmin olin saattanut poltella paukut vaimoni läsnäollessa, mutta hänen kantojensa jyrkennyttyä, poltteluni tapahtui salassa. Minulla oli aina hieman hyvää ruohoa jemmassa ja välillä viikonloppuisin hänen käydessä lasten kanssa vanhempiensa luona (asuivat toisessa kaupungissa), vetäisin paukut ja katsoin jotain hyvää elokuvaa tai vastaavaa. Muistan erityisesti erään kerran, kun paukuissa ryhdyin katsomaan Salaisia kansioita ja tajusin koko sarjan olleen melkoista parodiaa. Sen jälkeen en ole voinut kyseistä sarjaa katsoa nauramatta.

Tämä liitto päättyi sitten erinäisten vaiheiden kautta eroon ja huomasin olevani yksinhuoltajaisä. Vaikka erossa oli määritelty yhteishuoltajuus, lapset kuitenkin pääsääntöisesti asuivat luonani. Yhteishuoltajuuden vuoksi koulun terveydenhoitaja oli sitten soittanut exälleni, kun vanhempi lapsista oli yläasteikäisenä tunnustanut terveydenhoitajalle käyttäneensä kannabista. Siitähän se paskamyrsky sitten nousikin. Eivät sosiaaliviranomaiset sentään tulleet kotiin katsomaan olosuhteita, sitä että onko isä, jonka luona lapsi asui, jonkinlainen narkkari tai vastaavaa, mutta exäni ansiosta paskamyrsky oli melkoinen. Siinä sain kuulla kannabismyönteisyydestäni ja sen vaikutuksista lapsiimme. Pari vuotta myöhemmin sama paskamyrsky nousi entistäkin raivokkaampana, kun nuorempi lapsistamme teki saman hölmöyden: kertoi terveydenhoitajalle käyttäneensä kannabista.

Tässä vaiheessa minä olin jo haukkunut molemmat lapseni siitä, etteivät tulleet minulle puhumaan asioista ensin. Kerroin molemmille itse poltelleeni kannabista epäsäännöllisesti vuosien ajan ja ettei siihen liity juuri muita haittoja, kuin viranomaisten suhtautuminen aiheeseen. Mutta molempien tapaus vaikutti minuun siten, että tuhosin kaiken tuolloin hallussani olleen, melko laadukkaan kannabisvaraston ja kaikki välineet sosiaaliviranomaisten pelossa. Olin muutaman vuoden polttamatta – ikäänkuin esimerkiksi lapsilleni. Heistä kuitenkin kasvoi ihan hyviä ihmisiä ja ovat tänään koulunsa käyneitä ja tunnustettuja ammattilaisia omalla alallaan. Molemmat polttelevat toisinaan ja ovat käyttäneet myös joitain muitakin substansseja, joista ymmärtävät minua paljon enemmän. Veroamaksavia, työssä käyviä ja hyvin koulutettuja ihmisiä molemmat.

Säännölliseksi kannabiksen käyttöni muodostui uuden avioliiton myötä. Olimme hyvin toimeentuleva pariskunta ilman kotona asuvia lapsia. Tuttavapiiriimme kuului lähinnä hyvin koulutettuja ja avarakatseisia ihmisiä, joista melko monet käyttivät myös kannabista. Vaimollani oli joitakin nuoruuden aikaisia kokemuksia, mutta niitä oli varjostanut skitsoilu poliiseista ja vastaavista. Tuttaviltamme saatujen jointien kanssa ryhdyin ”opettamaan” vaimolleni polttelua, rauhoittelemaan hänen tuntemuksiaan ja ohjaamaan fiiliksistä nauttimista. Muutaman kerran jälkeen hän sitten osasi irroittaa köydet laiturista ja antoi mennä vapaasti.

Elämäni viimeiset viisi vuotta kannabiksen käyttöni on ollut säännöllistä, ei välttämättä ihan päivittäistä, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Muutaman hyvän kontaktin avulla tarpeemme on tyydytetty – menekki tällä hetkellä lasketaan kymmenissä grammoissa kuukausittain. Naapurit tuskin arvaavat meistä mitään – toinen hoitaa kasvavaa bisnestä ja toinen työskentelee akateemisella alalla. Mitään muistin tai kognitiivisten taitojen heikkenemistä ei ole näkyvissä, eikä muutenkaan mikään kannabikseen usein liitetty haitta ole näyttäytynyt toteen. Kannabis ja sen käyttäminen tulee luultavasti olemaan kiinteä osa elämääni, sitä arviolta 20-30 vuotta mitä sitä on jäljellä. Ainoa toive on, että siitä tulisi laillista, eikä asiaa tarvitsisi pitää piilossa, vaan käyttää julkisesti kuin mitä tahansa päihdettä.

Seeds of Love – vaporisaattoreiden asiantuntija. Paras valikoima, parhaat hinnat.

Jätä kommentti