Trafficroots Analysis Pixel
Life Style Välineet

Valitse sopiva vaporisaattori

Marjaana
Kirjoittanut Marjaana

Nykyisin kannabiksen käyttö voi olla jo tekniikkalaji. Vanhan koulukunnan edustajat polttavat kannabiksensa edelleen piipun tai bongin avulla, tai sitten kääräisevät itselleen sätkän eli jointin. Hätäsiä (tupakka-askin foliosta pyöräytetty piippu) ei enää juuri näe käytettävän, ne taitavat olla jo osa kadonnutta maailmaa. Kaikille edellä mainituille on tyypillistä, että kannabiksen lisäksi siihen sekoitetaan mukaan hieman tupakkaa. Suomessa suurelta osin käytetään sanaa joint väärin, sillä jointeihin ei sekoiteta tupakkaa sekaan. Tupakkaa sisältävä sätkää kutsutaan nimellä spliff.

Ne joilla on tekniikka hallussa, ovat suurelta osin siirtyneet käyttämään vaporisaattoreita, koska niiden käyttö tarjoaa useita etuja. Merkittävin etu lienee erilaiset karsinogeenit, joita ei enää muodostu vaporisoitaessa, sillä vaporisaattorit eivät suinkaan polta käytettävää kannabista, vaan höyrystää sen. Poltettaessa suuri osa savusta, lähes 90%, on karsinogeeneja ja vaporisoitaessa niiden määrä täysi nolla tai korkeampaa lämpötilaa käytettäesssä niitä löytyy vain muutama prosentti.

Vaporisaattoria käytettäessä saattaa savu jopa puuttua täysin, sillä suuri osa kannabiksen kannabinoideista ja terpeeneistä höyrystyy reilusti alle 233 °C, joka on niin paperin, tupakan ja kannabiksen syttymislämpötila. Kannabiksessa tunnettuja kemiallisia yhdisteitä on lähes 500 ja kannabinoideja lähes sata. Niiden höyrystymislämpötila alkaa jo niinkin alhaisissa lämpötiloissa kuin 125° C ja lähes kaikki ovat höyrystyneet ennen 200° C lämpötilaa.

Vaporisaattorin käyttö ei tunnu kurkussa samalla tavalla kuin poltettaessa ja lisäksi vaikutuksesta puuttuu tupakalle tyypillinen ”potku”, joka ensimmäisenä iskee. Tupakoimattomat ihmiset (kuten minä) voivat kokea tupakkapotkun suorastaan epämiellyttävänä, kun taas vapotettu kannabis nousee mukavasti 5 – 10 minuutin viiveellä.

Vapottamista puoltaa myös pienentynyt kulutus, sillä vaporisaattoria käytettäessä kannabista kuluu selvästi vähemmän. Tyypilliseen vapon pesään mahtuu yleensä maksimissaan noin puoli grammaa ja siitä riittää itselle parin, kolmen tai jopa neljän lämmityksen ajaksi.

Vaporisaattoreita on kahta päätyyppiä: pöytävaporisaattoreita sekä kannettavia. Molempia päätyyppejä on vielä erilaisille aineille – vahalle, öljylle ja kuivalle kukalle. Joillakin voidaan käyttää kahta eri raaka-ainetta tai sitten jopa kaikkia kolmea. Suomessa käytetään pääosin herbaa, ei niinkään vahaa tai öljyä ja tämä kaventaa välinevalikoimaa mukavasti. Valintaa tehtäessä käyttötapa ja -tarkoitus ratkaisee jo paljon – ajattelitko käyttää vaporisaattoria myös ulkona ja bilettäessä? Tällöin oikea ratkaisu on kannettava. Vaikka kannettavien vaporisaattoreiden tekniikka onkin parantunut huomattavasti, eivät ne kuitenkaan ole aivan samanveroisia pöytävapojen kanssa.

Kannettavat eivät ole yhtä riippuvaisia virrasta, koska niissä on yleensä akku, jonka avulla saadaan aktiivista lämmitysaikaa yleensä noin tunnin verran. Eri laitteiden akunkestossa on hieman eroja, mutta merkittävin ero on siinä, että voidaanko laitteeseen myös vaihtaa akku. Joidenkin laitteiden akut ovat helposti vaihdettavissa, jolloin käyttöaika tuplaantuu samantien. Useimpien kannettavien vaporisaattoreiden akun voi ladata USB-väylästä ja latausaika on yleensä pari tunti. Joillakin malleilla on oma laturi, joiden kanssa lataaminen tapahtuu huomattavasti nopeammin – jopa puoli tuntia saattaa riittää. Hienoimmissa malleissa on tarjolla myös langaton lataaminen.

Akkujen kesto on yleensä ihan riittävä yhdeksi illaksi, mutta jos joukossa on joku, joka ei tiedä mitä tarkoittaa ”puff puff pass”, vaan jää puhumaan lämmin vaporisaattori kourassa, akkua kuluu ja se saattaa lopahtaa ennen illan päättymistä. Tällöin vaihdettava akku on enemmän kuin kohdallaan. Tämä tosin riippuu myös kyseisen vaporisaattorin mallista. Joidenkin mallien akut saattavat kestää useamman illan yhdellä latauksella, kun jossain toisessa on laite ladattava aina illan päätteeksi tai jopa aiemmin.

konduktio-konvektio

Lämmitystapoja vaporisaattoreissa on kaksi: konduktio ja konvektio. Konduktiossa yrtti on kosketuksissa lämmönlähteeseen, kun taas konvektiossa kuuma ilma virtaa yrtin läpi. Molemmat menetelmät toimivat hyvin, mutta konvektio on kenties hieman hienostuneempi tapa nauttia kannabista. Konvektio on myös kalliimpi ja hieman hankalampi tapa, se vaatii kannettavalta vaporisaattorilta runsaasti tehoa ja siksi yleensä vain pöytävapoissa on konvektiolämmitys. Konduktiossa vaarana on myös se, että korkeissa lämpötiloissa kosketuksen vuoksi vaporisaattori voi helposti polttaa yrttiä höyrystämisen sijaan. Tämä voidaan välttää kohtuullisilla lämpötiloilla.

Tästä päästiinkin sopivasti lämmönsäätöön. Sopivan lämmön löytäminen onkin merkittävä asia. Kuten edellä totesin, myös herba lähtee palamaan, jos lämpötila kohoaa liian korkeaksi. Siksi paremmissa kannettavissa vaporisaattoreissa on joku tapa säätää lämpöä. Pöytävaporisaattoreissa lämmönsäätö on jo miltei pakollinen ominaisuus ja mielellään asteen tarkkuudella. Yleensä kannettavissa on kolmesta viiteen lämpötila-aluetta, joista käyttäjä voi valita mieleisensä, mutta kehittyneimmissä malleissa on portaaton, asteen tarkkuudella säädettävä lämpötila.

Liian kuumia lämpötiloja kannattaa välttää, sillä ne kuluttavat vain akkua liikaa, eivätkä anna yrtistä yhtään enempää kuin pykälää viileämpi. Yleensä vaporisoidessa ei kannata juurikaan käyttää yli 200 °C lämpötiloja, sillä kaikki oikeasti toimivat tehoaineet ovat jo tuohon lämpötilaan mennessä höyrystyneet.

Lopuksi tietenkin on vielä hinta. Kannettavissa voidaan liikkua jopa selvästi alle 100 € hintaluokassa, mutta laadukkaimmat kannettavat vaporisaattorit alkavat olla väkisinkin yli 200 € hintaisia, jopa yli 300 € hintaisia malleja on markkinoilla.  Pöytävaporisaattoreissa hinta voi nousta jopa yli 400 €, mutta laadukkaan välineen voi saada jo parilla sadalla eurolla.

 

Seeds of Love – vaporisaattoreiden asiantuntija. Paras valikoima, parhaat hinnat.

Jätä kommentti