Kannabiksen kasvattaminen ja tekoäly

Kannabiksen kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä, onhan se yksi ihmisen pisimpään viljelemistä kasveista. Ilman sitä ei aikoinaan merenkulusta olisi tullut juuri mitää – aikojen alussa purjeet tehtiin nimenomaan hamppukuituista ja hamppuköysiä käytettiin vuosisatojen ajan erityisesti juuri purjelaivoissa. Joten ihminen on osannut viljellä hamppua jo pitkään onnistuneesti.

Nykyisin hamppua eli kannabista viljellään erittäin paljon vaatehuoneissa ja teltoissa, eli aika kaukana niistä luonnollisista olosuhteista, joissa sitä on vuosituhansien ajan viljelty ja monet tuntuvat tuskailevan koko kasvatusprosessia jo siementen idättämisestä alkaen. Oma veikkaukseni on, että suurimmat ongelmat ovat tekijöissä, ei niinkään vanhoissa siemenissä jotka eivät idä. Tehdään jotain väärin ja luotetaan ohjeisiin, jotka voivat olla pikemminkin haitaksi.

Voisiko tekoälystä olla apua?

Tekoäly, erityisesti ChatGPT on viimeaikoina ollut suuresti esillä. Voisiko siitä olla jotain apua kasvatustoiminnassa? Kokeillaan – kysyn aluksi ChatGPT4-ohjelmalta idätys ohjeita. Jatkossa kursiivilla esitetyt vastaukset ovat suoraan tekoälyn antamia ja niitä ei ole editoitu mitenkään. Myös esitetyt kysymykset ovat esitetty tekoälylle juuri noilla sanoilla miten ne ovat tässä esitetty.

Miten kannattaa idättää kannabiksen siemeniä?
Ja tekoäly vastasi seuraavasti:

Kannabiksen siementen idättäminen on usean askeleen prosessi, ja se vaatii hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Tässä on yleiset ohjeet siementen idättämiseksi:

1. Valitse siemenet: Valitse terveen näköiset, tummat ja kovat siemenet. Heikot, vaaleat tai pehmeät siemenet eivät välttämättä idä.
2. Kastele siemenet: Aseta siemenet lautaselle ja peitä ne vähän (ei liikaa) lämpimällä vedellä. Jätä ne 24 tunniksi. Siementen pitäisi paisua ja ehkä upota pohjaan. Jos ne kelluvat, kokeile varovasti painaa niitä alas. Jos ne eivät uppoa, ne eivät välttämättä ole elinkelpoisia.
3. Käytä kosteaa paperipyyhettä: Aseta siemenet kahden kostean paperipyyhkeen väliin, jotka olet taittanut kaksinkerroin. Aseta tämä asetelma lautaselle tai muovilaatikkoon.
4. Säilytä lämpimässä ja pimeässä: Peitä laatikko tai lautanen toisella lautasella tai kääri se folioon. Tämä luo tumman ja kostean ympäristön, jossa siemenet voivat alkaa idätä. Säilytä siemeniä lämpimässä paikassa, noin 21-26°C lämpötilassa.
5. Odota ja tarkkaile: Tarkista siemenet päivittäin. Varmista, että paperipyyhkeet pysyvät kosteina, mutta eivät liian märkinä. Liiallinen kosteus voi aiheuttaa hometta. Muutaman päivän kuluessa siemenet pitäisi alkaa idätä ja juuri pitäisi näkyä.
6. Istuta itäneet siemenet: Kun juuri on kasvanut noin sentin mittaiseksi, voit istuttaa siemenen. Istuta se ravinteikkaaseen maahan, juuri alaspäin, noin 1-2 cm syvyyteen.

Muista, että kannabiksen kasvatus ja käyttö on laillista vain tietyissä maissa tai osavaltioissa, ja näiden lakien noudattaminen on tärkeää. Tarkista aina paikalliset lait ennen kuin aloitat kasvatuksen. Lisäksi erityinen lupa tai lisenssi voi olla tarpeen kannabiksen kasvatukseen.

Tässä mentiinkin jo istuttamiseen saakka. Joten kysytään hieman tarkempia tietoja istuttamisesta ja kasvattamisesta:

Sanoit, että siemen kannattaa istuttaa raviteikkaaseen maahan, mutta ajattelin kasvattaa sisätiloissa, joten laittaisin ne ruukkuihin. Olen lukenut hieman multa- ja kookosalustoista, kumpaa kannattaa käyttää ja millaiset ruukut kannattaa valita?

Valinta multa- tai kookosalustojen välillä riippuu pitkälti siitä, mitä taitoja ja kokemusta sinulla on kasvien hoidosta, sekä siitä, mitä haluat kasvatusprosessilta.

Multa-alustat ovat hieman anteeksiantavampia aloittelijoille, koska multa voi varastoida ravinteita ja vettä, mikä antaa hieman liikkumavaraa kastelun ja ravinnon suhteen. Lisäksi multa sisältää luontaisesti hyödyllisiä mikro-organismeja, jotka auttavat juurien kasvussa ja terveydessä.

Kookoskuitu on inertti kasvualusta, mikä tarkoittaa, että se ei sisällä ravinteita. Tämä tarkoittaa, että sinun täytyy olla tarkempi kastelun ja ravinteiden lisäämisen suhteen. Kuitenkin, kookoskuidun etu on, että se tarjoaa erinomaisen ilmanvaihdon juurille ja se pystyy pidättämään kosteutta tehokkaasti, joka tekee siitä ihanteellisen alustan hydroponisille kasvatusmenetelmille.

Ruukkujen osalta voit aloittaa pienillä ruukuilla (noin 10-15 cm halkaisijaltaan), kun taimet ovat pieniä, ja siirtää ne suurempiin ruukkuihin (30 cm tai enemmän) kun kasvi kasvaa. Suurempi ruukku mahdollistaa juuriston laajemman kasvun, mikä voi johtaa suurempaan kasviin. On kuitenkin tärkeää huomata, että liian suuri ruukku voi johtaa ongelmiin kastelun ja ravinteiden hallinnassa, joten koon valinta on tasapainoilua.

Ruukun materiaali voi olla esimerkiksi muovia tai kangasta. Kangasruukut voivat olla hyödyllisiä, koska ne antavat juurille paremman ilmanvaihdon ja estävät juurien kiertämisen ruukun sisällä (tätä kutsutaan ”juurtumaksi”). Muoviruukut ovat kestävämpiä ja ne pidättävät kosteutta paremmin.

Mikä tahansa alusta tai ruukku valitsetkin, tärkeää on seurata kasvien terveyttä ja olla valmis tekemään tarvittavat säädöt, kuten lisäämään tai vähentämään kastelua tai ravinteita.

Kerro vielä kuinka monen litran ruukkuja olisi hyvä käyttää?

Kannabiksen kasvattaminen ruukuissa vaatii riittävän tilan juuristolle, jotta kasvi voi kasvaa kunnolla ja saavuttaa täyden potentiaalinsa. Sopivan ruukun koko riippuu pitkälti siitä, kuinka suuren kasvin aiot kasvattaa, ja kuinka paljon tilaa sinulla on kasvatusalueellasi.

Yleinen sääntö on, että jokaista kasvatuskuukautta kohden tarvitaan noin 3-4 litraa ruukkutilavuutta. Eli jos aiot kasvattaa kasvia noin kolme kuukautta, 10-12 litran ruukku voisi olla sopiva. Jos aiot kasvattaa kasvia pidempään, voit harkita suurempaa ruukkua.

On myös tärkeää huomata, että kasvin koko ja ruukun koko ovat suoraan yhteydessä toisiinsa: suuremmassa ruukussa kasvi voi kasvaa suuremmaksi. Kannabiksen kasvattaminen suuressa ruukussa voi kuitenkin olla haasteellisempaa, koska suuri ruukku voi pidättää liikaa vettä, mikä voi johtaa juurien mädäntymiseen.

Kokematon kasvattaja voi aloittaa pienemmillä ruukuilla (esimerkiksi 10-15 litran ruukuilla) ja siirtyä suurempiin ruukkuihin, kun he saavat enemmän kokemusta ja ymmärtävät paremmin kasvien tarpeita. Tämä antaa sinulle mahdollisuuden oppia kasvien hoitamista ilman että sinun täytyy huolehtia suurista ruukuista ja niiden mukanaan tuomista haasteista.

Hyvä, ryhdyn siis käyttämään multaa kasvatusalustana ja 10 – 15 litran muoviruukkuja. Onko väliä millaista multaa käytän? Kelpaako tavallinen marketeista ostettava kukkamulta vai tarvitaanko erikoiskaupoista juuri kannabiksen kasvattamista varten kehitettyä multaa? Ja mitä on perliitti?

Kannabiksen kasvattamiseen käytettävän mullan tulee täyttää tietyt vaatimukset:

1. Ravinteikkuus: Kannabis tarvitsee runsaasti ravinteita kasvaakseen kunnolla, joten hyvin ravinteikas multa on suositeltavaa.
2. pH-arvo: Kannabis kasvaa parhaiten lievästi happamassa maaperässä. Sopiva pH-arvo kannabikselle on noin 6-7.
3. Ilmanvaihto: Juuret tarvitsevat happea kasvaakseen, joten ilmava ja hyvin kuohkea multa on parasta.
4. Kosteuden säätely: Mullan tulee olla sellaista, että se säilyttää kosteutta, mutta ei ole liian märkä. Liika kosteus voi johtaa juurimätään.

Markkinoilla on erityisiä kannabiksen kasvattamiseen tarkoitettuja multasekoituksia, jotka täyttävät nämä vaatimukset, mutta myös tavallinen kukkamulta voi toimia, jos se täyttää edellä mainitut vaatimukset. On suositeltavaa välttää mullantuotteita, jotka sisältävät paljon lisäravinteita tai ajan myötä vapautuvia lannoitteita, koska ne saattavat olla liian voimakkaita kannabikselle.

Perliitti on vulkaanista lasia, joka on puhallettu ilmavaksi ja huokoiseksi korkeassa lämpötilassa. Se on erittäin kevyt materiaali, joka parantaa mullan ilmavuutta ja veden läpäisykykyä. Tämä voi auttaa estämään liiallista kosteutta ja edistää juuriston terveyttä. Perliittiä voidaan lisätä multaan parantamaan sen rakennetta, yleensä noin 10-30% mullan tilavuudesta.

Selvä, lisään siis multaan perliittiä. Entä ruukun pohjan salaojitus. Tarvitaanko lekasoraa tai vastaavaa?

Kannabiksen kasvatukseen tarkoitetuissa ruukuissa on yleensä reikiä pohjassa, jotka mahdollistavat ylimääräisen veden poistumisen ruukusta. Tämä estää juurten liiallisen kastumisen ja mahdollisen juurimädän.

Lekasora on paisutettua savea, joka on kevyttä ja huokoista ja siksi se on hyvä valinta salaojituksen parantamiseen ruukussa. Lekasora voidaan asettaa ruukun pohjalle, jolloin se toimii varastona ylimääräiselle vedelle ja parantaa veden ja ilman virtausta mullan läpi.

Käytettäessä lekasoraa, voit seuraavasti:

1. Peitä ruukun pohjassa olevat reiät pienellä määrällä lekasoraa.
2. Laita sen päälle multa/perliittiseos.

Tämä antaa mahdollisuuden veden kulkea paremmin multakerroksen läpi ja estää multaa tukkimasta ruukun pohjassa olevia reikiä. Lekasora myös varastoi vähän vettä, joka voi höyrystyä hitaasti ja auttaa pitämään mullan kosteana.

Kuitenkin, vaikka lekasora voi olla hyödyllinen, se ei ole välttämätön, jos käytät hyvin valutettavaa mullansekoitusta ja kastelu on säännöllistä mutta maltillista. Joka tapauksessa, tärkeintä on, että ruukussa on hyvä vedenpoisto ja ettei ruukkuun jää seisovaa vettä kastelun jälkeen.

Hyvä, nyt on ruukut ja multa-asiat kunnossa. Sitten muita seikkoja, joita tulee ottaa huomioon. Käytössäni on 120 x 120 kokoinen teltta. Millainen valaistus pitäisi valita?

Valaistuksen valinta riippuu monista tekijöistä, mukaan lukien budjettisi, energiankulutuksen huomioon ottaminen sekä kasvatustilan koko.

Kasvatusvalaistuksessa on neljä päätyyppiä, jotka ovat yleisimmin käytettyjä:

1. Loisteputket (T5/T8): Nämä ovat halpoja ja energiatehokkaita, mutta niiden valoteho ei yllä kovin syvälle, joten ne sopivat parhaiten taimikasvatukseen tai pienille kasveille.
2. High Intensity Discharge (HID) -lamput: Tähän ryhmään kuuluvat High Pressure Sodium (HPS) ja Metal Halide (MH) -lamput. Nämä lamput tuottavat paljon valoa ja ovat erittäin tehokkaita kasvivalaisimia. HPS-lamput tuottavat lämmintä, punaista valoa, joka sopii erityisesti kukinnan aikaan, kun taas MH-lamput tuottavat viileämpää, sinistä valoa, joka sopii kasvun alkuvaiheeseen. Näiden lamppujen haittapuolena on suuri energiankulutus ja lämmöntuotto.
3. Kompaktit loisteputket (CFL): Nämä lamput ovat energiatehokkaampia kuin HID-lamput, mutta tuottavat vähemmän valoa. Ne ovat hyviä pienille kasvatusalueille tai taimikasvatukselle.
4. LED-valaisimet (Light Emitting Diodes): LED-valaisimet ovat energiatehokkaimpia ja ne tuottavat vähiten lämpöä. Ne ovat myös pitkäikäisiä ja ne voidaan säätää tuottamaan erilaisia valospektrumeja, jotka sopivat kasvien eri kasvuvaiheisiin. LED-valaisimien haittapuolena on niiden korkeampi alkuperäinen kustannus, mutta ne voivat säästää rahaa pitkällä aikavälillä energiansäästöjen kautta.

Sinun 120×120 cm kasvatusalueellesi voisi sopia esimerkiksi 600-1000 wattin HPS-lamppu tai vastaava LED-valaisin. Tärkeää on varmistaa, että kasvit saavat riittävästi valoa, mutta eivät liikaa (mikä voi aiheuttaa palovammoja). Myös lampun tuottaman lämmön hallinta on tärkeää, varsinkin jos käytät HPS- tai MH-valaisimia.

Huomaa, että sinun pitäisi seurata kasvien reaktioita valaistukseen ja säätää tarvittaessa. Jos kasvit näyttävät ”venyvän” tai niillä on muita merkkejä valon puutteesta, ne saattavat tarvita lisää valoa.

Kuulostaa siltä, että LED-valaistus voisi olla aika vaivatonta ja ne eivät taida aiheuttaa lämpöongelmia. Paljonko on riittävästi vaan ei liikaa valoa?

Valon määrä, jota kasvit tarvitsevat, mitataan usein fotosynteettisen fotonihiukkasvirran tiheydessä (PPFD, Photosynthetic Photon Flux Density), joka kertoo kuinka monta fotosynteesiin käyttökelpoista fotonia osuu neliömetriä kohti sekunnissa. Tämä mittausyksikkö on mikromoolia sekunnissa neliömetrillä (µmol/m²/s).

Kannabiksen kasvatuksessa PPFD-arvot voivat vaihdella eri kasvuvaiheissa:

1. Itämisen aikana kasvit tarvitsevat suhteellisen vähän valoa, noin 100-200 µmol/m²/s.
2. Kasvuvaiheessa (vegatatiivinen vaihe) kasvit voivat hyödyntää noin 300-600 µmol/m²/s.
3. Kukintavaiheessa kasvit voivat hyödyntää jopa 600-1000 µmol/m²/s.

Nämä luvut ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia ja optimaalinen valomäärä voi vaihdella kasvien genetiikan, ympäristön ja muiden tekijöiden mukaan.

LED-valaisimien tuotekuvauksissa tai teknisissä tiedoissa tulisi ilmetä valaisimen PPFD-arvot eri etäisyyksillä. Yleensä valmistajat tarjoavat suosituksia siitä, kuinka lähellä kasveja lamppu tulisi sijoittaa eri kasvuvaiheissa.

Muistathan kuitenkin, että myös valon laatu ja spektri ovat tärkeitä. Kannabis hyödyntää erityisesti sinistä ja punaista valoa, joten valaisimen tulisi tuottaa näitä valon aallonpituuksia. Useimmat LED-kasvivalot on suunniteltu tuottamaan optimaalinen spektri kasveille.

Valaisimen sijoittaminen oikein on myös tärkeää. Jos valo on liian lähellä kasveja, se voi aiheuttaa palovammoja. Jos se on liian kaukana, kasvit eivät saa tarpeeksi valoa. Tarkista valaisimen mukana tulevat ohjeet oikean sijoittamisen suhteen.

Ja lopuksi, varmista, että kasvatustelttasi on vuorattu valoa heijastavalla materiaalilla, jotta valo jakautuu tasaisesti ja tehokkaasti koko telttaan.

Siemeniä näyttää olevan valojaksollisia ja ns. autoflowereita, eli itsestään kukkivia. Mikä on näiden ero ja paljonko ne tarvitsevat valoa?

Valojaksolliset kannabiskasvit seuraavat luonnollista valorytmiä ja siirtyvät vegetatiivisesta (kasvu) vaiheesta kukintavaiheeseen valon ja pimeyden suhteen muuttuessa, eli kun päivät lyhenevät ja yöt pitenevät. Sisätiloissa kasvattaessa tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kasvit pidetään 18/6 (18 tuntia valoa, 6 tuntia pimeyttä) valorytmissä vegetatiivisen vaiheen aikana, ja sitten siirretään 12/12 (12 tuntia valoa, 12 tuntia pimeyttä) rytmiin, kun halutaan aloittaa kukintavaihe.

Autoflowering (itsekukkivat) lajikkeet, kuten nimestä voi päätellä, siirtyvät vegetatiivisesta vaiheesta kukintavaiheeseen automaattisesti riippumatta valojaksosta. Ne ovat yleensä risteytetty Cannabis ruderalis -lajin kanssa, joka on pohjoisen ilmaston lajike ja on sopeutunut kukkimaan lyhyinä kesinä. Autoflowering-lajikkeiden etu on, että ne ovat yleensä nopeampia kukkimaan ja vaativat vähemmän huolellista valaistuksen hallintaa. Niitä voidaan kasvattaa 18/6, 20/4 tai jopa 24/0 valorytmissä koko elinkaarensa ajan. Niiden haittapuoli on, että ne tuottavat yleensä pienempiä satoja kuin valojaksolliset lajikkeet.

Valon tarve riippuu lajikkeesta ja kasvuvaiheesta, mutta yleisesti ottaen molemmat tyypit hyötyvät runsaasta valosta. Valojaksolliset lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa vegetatiivisessa vaiheessa (18-24 tuntia päivässä) ja vähemmän kukintavaiheessa (12 tuntia päivässä). Autoflowering-lajikkeet voivat saada jatkuvaa valoa tai ne voidaan pitää esimerkiksi 18/6 valojaksossa koko elinkaarensa ajan. Tärkeintä on pitää mielessä, että liiallinen valo voi polttaa kasveja, joten valon määrää ja etäisyyttä kasveista on seurattava ja säädettävä tarvittaessa.

Entä ilmankierto ja ilmanvaihto sekä hajunpoisto. Mitä näihin tarvitsen?

Ilmankierto ja ilmanvaihto ovat erittäin tärkeitä kannabiksen sisäkasvatuksessa. Hyvä ilmankierto auttaa ehkäisemään kosteuden kertymistä ja hometta, ja se myös auttaa kasveja hengittämään ja parantaa hiilidioksidin saatavuutta, mikä on tärkeää fotosynteesille.

Kasvatusalueelle tarvitaan yleensä vähintään yksi tuuletin, joka kierrättää ilmaa sisällä. Tuuletin auttaa myös vahvistamaan kasvien varret, kun ne joutuvat vastustamaan lievää tuulta.

Ilmanvaihtojärjestelmä on myös tarpeen, erityisesti suuremmilla kasvatusalueilla tai kun käytetään lämpöä tuottavia valaisimia. Ilmanvaihtojärjestelmän tehtävä on tuoda raitista ilmaa sisään kasvatusalueelle ja poistaa vanha ilma ulos. Tähän tarvitaan usein ilmanpoisto- ja ilmanvaihtopuhaltimia sekä ilmanotto- ja ilmanpoistokanavia.

Lämpötila ja kosteus: Kasvatusalueen lämpötilan ja kosteuden seuranta on tärkeää kasvien hyvinvoinnille. Kannabiksen ihanteellinen lämpötila on yleensä noin 20-30°C, kun taas ihanteellinen ilmankosteus vaihtelee kasvun eri vaiheissa. Taimivaiheessa kosteus voi olla korkeampi, noin 60-70%, kun taas kukintavaiheessa suositellaan matalampaa kosteutta, noin 40-50%, homeen ja sienen estämiseksi. Digitaaliset lämpö- ja kosteusmittarit voivat auttaa näiden seurannassa.

Hajunpoistossa käytetään yleensä hiilisuodattimia, jotka asennetaan ilmanvaihtojärjestelmään. Hiilisuodatin poistaa ilmasta epämiellyttävät hajut, ennen kuin ilma puhalletaan ulos kasvatusalueelta. Kannabis voi tuottaa voimakasta hajua, erityisesti kukintavaiheessa, joten hajunpoisto voi olla tarpeen naapureiden häiriintymisen välttämiseksi.

Mistä tiedän, että sato on valmis kerättäväksi?

Kannabiksen sadon kypsyys määritellään tyypillisesti katsomalla kasvin kukintojen hartsirauhasten väriä ja rakennetta, jotka ovat nähtävissä suurennuslasilla tai mikroskoopilla. Nämä hartsirauhaset, tai trichomit, ovat pieniä ”hiuksia”, jotka kasvavat kasvin pinnalla, erityisesti kukinnoissa.

Hartsirauhaset muuttavat väriään ja rakennettaan kasvin elinkaaren aikana. Aluksi ne ovat läpinäkyviä ja kirkkaita. Kukinnan edetessä ne muuttuvat sameiksi ja lopulta osa niistä muuttuu meripihkanvärisiksi.

Se, milloin sato on valmis korjattavaksi, riippuu halutusta vaikutuksesta:

1. Kirkkaat hartsirauhaset: Jos suurin osa trichomeista on vielä läpinäkyviä, kasvi ei ole vielä täysin kypsä, ja sen vaikutus on yleensä heikompi.
2. Sameat hartsirauhaset: Kun suurin osa trichomeista on muuttunut sameiksi, THC-pitoisuus on yleensä korkeimmillaan. Tässä vaiheessa korjattu sato tuottaa yleensä voimakkaamman, ”ylevöittävän” vaikutuksen.
3. Meripihkanväriset hartsirauhaset: Kun osa trichomeista on muuttunut meripihkanvärisiksi (noin 20-30%), kasvi on ylikypsä. Tässä vaiheessa THC on osittain hajonnut toiseksi kannabinoidiksi, CBN:ksi. Tämä voi tuottaa rauhoittavamman, ”lihasrentouttavamman” vaikutuksen.

Kaiken kaikkiaan sadon kypsyysasteen määrittäminen on osittain henkilökohtaista mieltymystä ja se vaatii jonkin verran tarkkailua ja harkintaa. On myös hyvä huomata, että eri kannat voivat kestää eri aikoja kukkia ja kypsyä, joten on tärkeää seurata kasvien tilaa ja käyttää saatavilla olevia resursseja, kuten kasvatustietoa ja kasvattajien suosituksia.

”Ei jengi tarvitse enää minun ohjeita, tekoälyltä oikein esitetyillä kysymyksillä selviää erittäin hyvin.”
– kasvattaja, joka on jakanut auliisti tietojaan aloittelijoille.

Kysyin tunnetulta kasvattajalta kommenttia tekoälyn antamiin kasvatusohjeisiin ja hän oli sitä mieltä, että vastaukset olivat kaikki oikeansuuntaisia. Niissä ei menty kuitenkaan yksityiskohtiin liian syvälle, joita varten täytyy esittää lisäkysymyksiä ja saada lisää vastauksia. Mutta jokainen voi saada kasvit kukoistamaan tekoälyn avulla.

Artikkelin kuva on myös tekoälyn luoma.