Porttiteorian synty

Porttiteoria on usein ensimmäinen lyömäase, millä kannabista yritetään vastustaa. Jos se ei ole aina ensimmäinen, se on kuitenkin yleisin peruste sille, miksi kannabiksen tulisi pysyä kiellettyjen päihteiden listalla.

Mistä porttiteoria on sitten saanut alkunsa? Miksi juuri kannabis on se päihde, joka vie nuorison perikatoon ja huumeiden orjaksi? Tarina alkaa 1920-luvun USAsta, jossa kannabis haluttiin kieltää siksi, että pelättiin heroiinin käyttäjien ryhtyvän käyttämään kannabista – siis juuri päinvastainen porttiteoria nykyiseen verrattuna. Nykyisin tiedetäänkin jo ihan todistetusti, että kannabis toimii hyvin vieroitettaessa voimakkaiden huumeiden käyttäjiä mietojen päihteiden pariin tai jopa raittiiksi.Kannabis oli pitkään ollut ainesosana monissa silloisissa lääkkeissä, joten tuohon aikaan oli kyllä runsasti tietoa siitä, johtiko kannabiksen käyttö huumausaineiden pariin.

Kannabiksen julistaminen laittomaksi oli pitkälti rasistinen toimi. Meksikolaiset siirtotyöläiset olivat omassa kulttuurissaan tottuneet kannabiksen käyttöön ja sitä kutsuttiin nimellä ”marijuana”. Meksikolaisia työläisiä alkoi olla USAssa yhä enemmän ja populistset poliitikot alkoivat kehittää meksikolaisten pään menoksi samanlaista hysteriaa kuin ns. maahanmuuttokriittiset tänään Suomessa. Eräs hyvä syy estää meksikolaisten muuttaminen maahan oli ”vaarallinen marijuana” eli kannabis. Meksikolaisten ja värillisten keskuudessa kannabis oli tunnettu ja sitä käytettiin jonkin verran. Populistit kehittivät kannabiksen ympärille hurjia tarinoita sen vaarallisuudesta, kuinka se tekee käyttäjänsä mielenvikaiseksi ja kuinka meksikolaiset ja värilliset kannabiksen käyttäjät sekopäisinä raiskaa valkoihoisia naisia. Vastaavia väitteitä, tosin ilman linkkiä kannabikseen, kuullaan monissa kunnissa ja kaupungeissa, joissa avataan nykyisin vastaanottokeskuksia – ei siis mitään kehitystä 1920 ja 30 luvun Yhdysvaltoihin. Tämä kannabiksen aiheuttama vaara valkoisille naisille oli hyvä syy kieltää kannabis ja pidättää sen käyttäjiä. Kannabiksesta alettiin käyttää nimeä ”marijuana”, koska silloin sitä ei liitetty lääkkeen osana käytettyyn kannabikseen ja se kuulosti meksikolaiselta.

Englanninkieliset käyttivät kannabiksesta nimeä ”reefer”. Sana reefer esiintyi mm. populaarimusiikin parissa, kuten Cab Callowayn kappaleessa Reefer Man vuodelta 1931.

Kannabis oli siis virallisten lähteiden mukaan vaarallista. Vuonna 1930 Harry J. Anslinger oli nimetty juuri perustetun liittovaltion huumeviraston FBN (Federal Bureau of Narcotics) johtoon. Huumevirasto oli oikeastaan Anslingerin luomus ja hän käytti valtaansa hyvin omapäisesti. Hän oli toiminut aiemmin poliisina ja erityisesti kunnostautunut kieltolain valvojana. Hänen mielestään kannabis oli erityisen vaarallista ja käyttämällä suhteitaan hän oli masinoimassa kannabiksen vastaista kampanjointia, jossa käytettiin mm. elokuvia yleisen mielipiteen muokkaamiseksi. Vuonna 1936 tehtiin kaikkien huumepropagandaelokuvien äiti – Reefer Madness – joka keskittyi erityisesti kertomaan kannabiksen, siis reefer, vaaroista ja kuinka haitallinen aine tuo ”marihuana” oikein on. Todennäköisesti Anslingerin kannabisvastaisuudella oli takanaan taloudelliset syyt. Anslinger oli läheisessä suhteessa pariinkin yhtiöön, joiden tuotteille hampusta saatavat materiaalit olisivat merkinneet vahvaa kilpailijaa. Joten paras tapa poistaa kilpailija markkinoilta, oli levittää asiasta siitä valheellista tietoa. Ja kun rakkaalla lapsella oli useita nimiä – cannabis, reefer, marihuana, hemp – ei yleisöllekään selvinnyt, että kyseessä oli yksi tärkeimmistä viljelykasvista, joka haluttiin kieltää.

Mutta sitten itse porttiteoriaan. Harry J. Anslinger sen keksi, mutta hampun viljelemisen kieltävästä Marijuana Tax Act lain hyväksymisen aikaan vuonna 1937, ei porttiteoriaa oltu vielä keksitty. Kongressin kuultavana ollessaan Anslinger oli valaehtoisena todistanut ettei marijuanalla ja heroiinilla ollut minkäänlaista yhteyttä. Kuulustelussa käytiin seuraava vuoroppuhelu:

Harry J. Anslinger: Tätä huumetta eivät käytä morfiinista tai heroiinista riippuvaiset. Sen käyttäjät ovat paljon nuorempia. Morfiinin ja heroiinin käyttjien keski-ikä kasvaa jatkuvasti, kun taas marijuanan käyttäjät koostuvat lähinnä nuorisosta.

Mr. Dingell: Mietin vain, että voiko riippuvuus marijuanasta kasvattaa heroiinin, oopiumin tai kokaiinin käyttäjiä.

Harry J. Anslinger: Ei, tällaisesta en ole kuullut. Nämä ovat aivan eri asioita. Riippuvuus marijuanasta ei vie siihen suuntaan.

Mr. Dingell: Ja kovempien huumeiden käyttäjä ei siirry marijuanaan.

Harry J. Anslinger: Ei, hän ei koskisi siihen.

Syy, miksi Anslinger halusi kieltää kannabiksen, oli kannabiksen aiheuttama mielenvikaisuus, rikollisuus ja sen aiheuttamat kuolemat. Hampputeollisuuden edustaja oli yllättynyt kuullessaan, että tämä laajalle levinnyt ja merkittävä viljelyskasvi voisi olla vaarallinen huume. Samassa kuulemistilaisuudessa USA:n lääkäriseuran edustaja kertoi, ettei kannabista voitu pitää vaarallisena huumeena.

Vaikka hampun viljely oli käytännössä kielletty, USA:n hallitus kehoitti toisen maailmansodan aikana maanviljelijöitä kasvattamaan runsaasti hamppua, koska sotajoukot tarvitsivat kipeästi materiaalia mm. hamppuköysiä varten. Propagandaa vaarallisesta huumeesta ei tuolloin levitetty lainkaan. Sodan jälkeen propagandakoneisto käynnistyi jälleen.

Vuonna 1951 Anslinger oli taas kongressin kuultavana, koska hän halusi lisää varoja huumeviraston toiminnan kehittämiseksi. Juuri ennen Anslingerin kuulemista, liittovaltion riippuvuusturkimuslaitoksen edustaja kertoi, että kaikki kannabiksen kieltämiseen perustuvat syyt olivat todistettavasti perättömiä. Ei ollut siis mitään näyttöä marjuanan aiheuttamasta mielenvikaisuudesta, rikollisuudesta tai kuolemantapauksista. Anslingerillä ei ollut siis mitään perusteita vaatia tiukempaa lainsäädäntöä ja lisää varoja virastonsa käyttöön. Perustelut piti siten keksiä. Siltä istumalta, ilman mitään todistetta väitteelleen, Anslinger sanoi kannabiksen olevan vain väliporras riippuvuudelle heroiinista. Ja tähän lausuntoon on perustunut USAn kannabispolitiikka jo yli 60 vuoden ajan.

Porttiteoria kehittyi yhden miehen päässä hätävalheena, jolla pyrittiin vain saamaan lisää varoja taisteluun olematonta vihollista vastaan.

Yhdysvalloissa on yli 100 000 marijuanan käyttäjää, enimmäkseen värillisiä, meksikolaisia, filippiiniläisiä ja muusikoita. Heidän saatanallinen musiikki, jazz ja swing, on marijuanan käytön tulosta. Tämä marijuana pakottaa valkoiset naiset hakemaan seksisuhteita neekerien, viihdyttäjien ja muiden kanssa.
– Harry J. Anslinger