THL:n tutkimus huumeista ja dopingista julkistettu
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkistanut tutkimuksen ”Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014”. Tutkimus kuuluu sarjaan, jossa selvitetään suomalaisten kantoja huumausaineisiin (ja nyt myös dopingiin) melko säännöllisin väliajoin, noin joka neläs vuosi. Edellinen vastaava tutkimus julkistettiin vuonna 2011.
Tutkimuksen kyselyyn vastasi 3485 15 – 69 -vuotiasta suomalaista. Kyselyyn vastasi 50% kyselyn saaneista, eli pohjana oli n. 7000 otos väestöstä. Tämän kokoinen kysely ei jätä enää kovinkaan suurta virhemarginaalia vastauksiin. Kyselyssä selvitettiin vastaajien suhtautumista dopingin käyttöön (ohitetaan tässä artikkelissa kokonaan) sekä vastaajien kantaa ja kokemuksia erilaisten huumausaineiksi laskettavien päihteiden kohdalla. Sivuutan omassa tarkastelussani kaiken muun, paitsi kannabiksen, joka on tämänkin sivuston aihe.
Tämänkin tutkimuksen perusteella kannabis eri muodoissaan on käytetyin huumausaineeksi laskettava päihde Suomessa. Sen käyttö on yleistynyt vuodesta 1992 vuoteen 2014 lähes nelinkertaiseksi. Kannabiksen kokeilu on yleistynyt jokaisella nelivuotiskaudella noin kahdella tai kolmella prosenttiyksiköllä. Nyt kannabista joskus kokeilleita suomalaisia on 19,4% 15–69 -vuotiaista suomalaisista – tarkoittaa käytännössä sitä, että 749000 suomalaista on joskus kokeillut kannabista. Nousua vuoden 2010 kyselyyn on 2,5 prosenttiyksikköä, joka tarkoittaa 96 500 uutta kannabista kokeillutta henkilöä neljän vuoden aikana. Merkittävintä käyttöä, niin milloinkaan kokeillen osalta, kuin viimeisen vuoden tai kuukauden osalta, esiintyi ikäryhmässä 25–35 -vuotiaat. Tässä ikäluokassa jopa 38% on joskus kokeillut kannabista.
Kannabiksen vastustajien yleisimpiin huolenaiheisiin ja laittomana pitämisen perusteluna on aina huoli nuorisosta. Tämä huoli on toki perusteltua, sillä minkään päihteen käytön varhainen aloittaminen ei ole hyväksi. Tämänkin tutkimuksen valossa kaikkein nuorimmassa ikäluokassa kannabiksen kokeilu ja käyttö osoittaa kasvua, mutta monille lienee yllätys, että kyseisessä ikäluokassa kasvu on kaikkein pienintä. Todennäköisesti ensimmäiset kokeilut kannabiksen kanssa on tehty tämänkin tutkimuksen kannalta tutkan alapuolella, eli ennen 15. ikävuotta. Tämä on erittäin vahva kriteeri kannabiksen myynnin laillistamisen puolesta valvottuihin olosuhteisiin, jolloin laiton kauppa kuihtuisi, jos ei täysin pois, mutta kuitenkin kannattamattomaksi. Herra Huumekauppias ei kysele ikärajojen perään, vaan myy kaikille käteistä tarjoavalle.
Kannabiksen käyttö on lisääntynyt kaikissa ikäluokissa. Yllättävää tutkimuksen tuloksissa on se, että kasvu on ollut merkittävintä juuri yli 35 suomalaisten keskuudessa ja erityisen suurta nousua on tapahtunut juuri vanhimmassa ikäluokassa, 45 – 69 -vuotiaissa. Ainoat tilastollisesti merkittävät muutokset käytön lisääntymisen suhteen ovat tapahtuneet 35–44 -vuotiaitten vuositasolla ja 45–69 -vuotiaitten tilastossa kautta linjan. Kannabis ei taida olla nuorten bilehuume, vaan aikuisten rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja erilaisiin vaivoihin käyttämä lääke.
Vaikka 73 % suomalaisista edelleen suhtautuu kielteisesti kannabiksen laillistamiseen, ovat mielipiteet tälläkin saralla tulleet reilusti kannabista suosivammaksi. Neljä vuotta sitten kielteisen kannan laillistamiseen otti peräti 78%. Kaikkiaan linja on siirtynyt laillistamista kannattavampaan suuntaan, vaikka enemmistö sitä edelleen vastustaakin. Käytön sallimisi nykyisin 17% suomalaisista, kun edellisellä kerralla sallimisen kannalla oli 13%. Hieman varovaisempi asenteiden muutos, kun kysyttiin, voiko huumeita käyttää tavalla, josta ei aiheudu ongelmia. Tässä vastaukset olivat hyvinkin stabiileja.
Huumevalistuksessa järjestöjen ja viranomaisten valistustyö näyttää jäävän internetistä haettavan tiedon jalkoihin. Järjestöjen ja erityisesti poliisin valistustyö on perustunut perinteisesti demonisointiin ja kun rinnalla on tarjota tuoretta tutkimusdataa maailmalta, on se selvästi vienyt pohjaa 60–70 -lukulaiseen informaatioon perustuvalta valistustyöltä. Tänään suuri osa ihmisistä tietää jo, että ensimmäinen kannabispiikki ei tapa, vaikka jotkut tätäkin lähestymistapaa edelleen yrittävät. Netistä haettava tieto on noussut jo median ja kouluissa suoritettavan valistustyön rinnalle. Trendi näyttää viittaavan, että netti ja erilaiset verkkomediat tulevat olemaan merkittävä tiedonlähde huumekysymyksissä – tällöin täytyy vain toivoa, että verkkomediat osaavat tarjota oikeaa tietoa ilman asenteellisuutta suuntaan tai toiseen.
Kaikkiaan tulevaisuus näyttää kannabiksen osalta valoisalta, vaikka työtä rehellisen ja avoimen valistuksen kanssa täytyy vielä tehdä paljon. Julkisen mielipiteen kanssa on tehtävä paljon töitä, ennen kuin sillä on kunnolla vaikutusta poliittisiin päättäjiin. Kannabiksen haitattomuus esimerkiksi alkoholiin verrattuna on nostettava esille, kannabiksen merkitys lääkkeenä ja laillistamisen positiiviset vaikutukset työllisyyteen ja talouteen on nostettava esille, jotta kannabiksen laillistaminen on realistinen vaihtoehto.
