Totuus kannabismyyteistä
Eija Kalson, Kaarlo Simojoen ja Erkki Palvan kirjoitus kannabiksen toimimattomuudesta kipulääkkeenä on herättänyt ansaittua keskustelua. On hyvä, jos tieteentekijät keskustelevat ja tutkivat asiaa, mutta silloin pitäisi hylätä myös ennakkoluulot ja tutkia asioita avoimin silmin. Lääkärilehden sivuilla oli myös lääkärikunnan kommentteja kirjoituksen suhteen ja merkittävää on, että yksikään kannabikseen puolueettomasti tai positiivisesti suhtautuva EI USKALLA kommentoida kirjoitusta, koska tuolloin hän joutuisi ammattikuntansa sisällä julkisen teloituksen kohteeksi. Jo pelkästään lääkäreiden FB-ryhmän lukeminen on hiuksia nostattava kokemus. Vaikuttaa siltä, että maamme terveydenhuolto on pitkälti lääketehtaiden myyntiedustajien käsissä.
Kannabiksen vastustajat ovat siitä hauskoja henkilöitä, että aina tulee uusi veruke kannabiksen kieltolaille, kun edellinen on tieteen avulla kumottu. Porttiteoria on saanut sellaista huutia, ettei sitä kukaan vaivaudu juuri käyttämään. Kognitiivisten taitojen hidastumisesta ja älykkyyden laskemisesta puhuvat enää ne, jotka eivät ole tietoisia tuoreimmasta tutkimustiedoista. Kannabiksen aiheuttamasta riippuvuudesta puhutaan jo onneksi usein oikeilla sanoilla eli riippuvuus on korkeintaan psykkinen eikä vieroitusoireita juuri ole. Tai oireet eivät ole kahvista vierottautumista pahempia. Coloradon ja Portugalin kokemukset kertovat, ettei kannabiksen käyttö suinkaan räjähdä, vaikka se laillistetaan tai dekriminalisoidaan. Myös kannabiksen yleisestä haitallisuudesta ei ole enää juuri puhuttu THL:n julkaiseman haittataulukon ilmestymisen jälkeen.
Psykoosi tuntuu olevan uusi keppihevonen. Vastustajien mielestä kannabis lisää psykoosioireita, mutta tilastotieteilijät ovat torpanneet tämänkin väitteen – vaikka kannabiksen käyttö on kasvanut merkittävästi viimeisen 50 vuoden aikana, ei psykoosien määrä ole kasvanut samaa tahtia. Kannabispsykoosin mahdollisuus toki on olemassa, mutta siihen tarvitaan jo olemassa oleva psykoosiriski ja todennäköisesti kannabis korkeintaan aikaistaa sen puhkeamista. Tässäkin tapauksessa pitäisi kyseisen henkilön olla yhden tietyn genomin kantaja.
Kannabiksen käyttäjistä ei myöskään tule rikoksilla käyttöä rahoittavia narkomaaneja. Pössyttelijöitä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, ammateista ja ikäluokista, joskin alle 35 vuotiaitten osuus korostuu selvästi. Tämä on myös se ikäluokka, joka on tottunut käyttämään nettiä tiedonhakuun, eikä enää usko propagandaan perustuvaa valistusta. Muuten kannabista käyttävät opettajat, osa lääkäreistä ja sairaanhoitajista (näissä ammateissa lääkkeiden väärinkäyttö on kuitenkin suurempi riski), monet yrittäjät, toimittajat, tiedottajat, jokunen poliitikko
Nuorista ollaan yleensä huolissaan ja on syytäkin. Marjaanan tekemän kyselyn perusteella yli 96 % kannabiksen käyttäjistä on aloittanut alle 25 vuotiaana. Alle 18 vuotiaana kannabista ensi kertaa kokeilleitten osuus on yli 56 %. Jos valistusta halutaan tehdä, kannattaa se suunnata nuorisoon, mutta vanhanaikainen pelottelupropaganda ei enää toimi. Eivät nuoret tyhmiä ole. Kannabiksen laillistaminen ja säätely alkoholin tapaan on paras mahdollinen tapa pitää nuoret poissa kannabiksen parista.
Poliisi on huolissaan pilvipäissään ajamisesta. Syytäkin on, sillä päihteet ja liikenne eivät sovi yhteen. Kannabiksen on todettu kasvattavan onnettomuusriskiä kaksinkertaiseksi selvään kuskiin verrattuna. Alkoholi puolestaan 0,5 promillen jälkeen kasvattaa onnettomuusriskiä jopa seitsenkertaiseksi.
Kannabis ei aiheuta syöpää, vaikka siitä saadaan poltettaessa myös haitallisia karsinogeenejä. Vaporisointi eli höyrystäminen pudottaa haitallisten aineiden määrän lähes olemattomaksi. Sitä vastoin kannabiksen on jo todennettu olevan tehokas hoitomuoto monille syöville.
Yksi yleinen väite on, että kannabis laiskistuttaa ja passivoi käyttäjän. Tämän yleistäminen on väärin, sillä kyseessä on ennemminkin lajikeriippuvainen asia. Jotkut lajikkeet vain vetävät sohvan pohjalle ja saa käyttäjän ottamaan lähes turhankin rennosti. Toiset lajikkeet – ns. naurutupakat – pikemminkin aktivoivat ja pistävät pökköä pesään. Täytyy muistaa, että ainakin pari yksilölajien olympiavoittajaa on jäänyt kiinni kannabiksen käytöstä.
Onneksi juuri kukaan ei enää yritä selittää jotain kannabiksen tappavasta yliannoksesta. Kannabiksesta voi toki vetää överit, mutta siitä ei seuraa muuta kuin paha olo ja joskus verenpaineen sekä verensokerin laskeminen saattaa hieman heikottaa. Been there and done all of them.
Perinteisen Reefer Madness väitteen mukaan kannabiksen käyttäjät ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia. Itse en ole nähnyt vielä tähän mennessä aggressiivista kannabiksen käyttäjää. Maanpuolustusta ei välttämättä kannata jättää pössyttelijöiden harteille.
Ja vielä yksi asia, joka ei tunnu menevän vastustajille (ja lähes koko lääkärikunnalle) jakeluun: kannabis ei ole vain kannabista. Kannabis on kymmeniä ja satoja erilaisia lajikkeita, joiden vaikutukset poikkeavat toisistaan. Joku rentouttaa, joku nukuttaa, joku virkistää, joku naurattaa, joku poistaa kiputiloja, joku parantaa ruokahalua, joku kohottaa masentuneen mielialaa ja joku poistaa ahdistuneelta pelkoja. Kasvatusolosuhteet, kuivattaminen, tekeytyminen ja säilytys vaikuttavat lopputulokseen. Puhuminen kannabiksesta on kuin alkoholista puhuttaessa niputettaisi kaikki mahdollinen yhteen nippuun: oluet, shampanjat punaviinit, viskit, konjakit ja vodkat. Paitsi kannabiksen eri lajien vaikutukset poikkeavat huomattavasti enemmän kuin eri alkoholilaatujen vaikutukset.
Yksi asia missä kannabiksen vastustajat ovat aivan oikeassa: kannabista ei ole tutkittu riittävästi. Tämä tutkimuksen puute johtuu suurelta osin vastustajista ja nämä esteet tulisi voida poistaa mahdollisimman nopeasti. Koko hamppuperhe tarvitsee runsaasti lisää tutkimusta, sillä se on jo nykytiedon valossa niin hämmästyttävän monipuolinen kasvi, että sen kaikkia lajikkeita tulisi voida viljellä ja tutkia vapaasti, ilman pelkoa mistään huumausainerikoksista. Sillä kannabiksen suurin haitta on sen laittomuus.
