Kannabiksella eroon masennuslääkkeestä
Marjaanan toimitus on jo saanut yhteydenottoja lukijoilta, jotka haluavat kertoa oman tarinansa kannabiksen kanssa. Yleisimmin kannabis tunnetaan melko demonisoituna päihteenä, mutta oikeasti se on monille tuntematon lääke, jolla voidaan hoitaa monia vaivoja. Seuraavassa ensimmäinen julkaisemamme kertomus elävästä elämästä. Kuinka kannabis on auttanut sinua elämässäsi?
“Olen 44 vuotias nainen, uranainen, sinkku. Aloin kärsiä pari vuotta sitten epämääräisistä oireista, mm. väsymyksestä, voimattomuudesta, sydämentykytyksistä. En vain jaksanut mitään, juuri ja juuri töissä käydä (teen asiantuntijatyötä menestyvässä yrityksessä).
Paino kääntyi nousuun, ilman että olisin muuttanut ruokailutottumuksiani. Halusin kompensoida tätä liikunnalla, mutta siitä ei ollut mitään vaikutuksia. Menin työterveyslääkärille. Hän otti jotain verikokeita, järjesti ajan työpsykologille ja kirjoitti parin viikon sairausloman. Kun verikokeissa ei löytynyt mitään hoidettavaa, sain suosituksen masennuslääkkeeseen.
Masennuslääke auttoikin alkuun vähän lähinnä väsymykseen liittyvään toivottomuuden tunteeseen, mutta jotenkin tiesin koko ajan, etten ollut masentunut. Voimat eivät palautuneet, väsyin pienimmästäkin ponnistuksesta niin, että jouduin lepäämään pari päivää. Painonnousu jatkui. Kun minua vielä lisäksi paleli koko ajan, sain fibromyalgiakipuja ja jalkapohjakipuja, aloin itse epäillä hormonaalisia syitä oireideni aiheuttajaksi.
Lääkärit eivät tukeneet epäilyä, koska labroissa ei näkynyt mitään. Itse olin asiasta jopa melko vakuuttunut, ja arvelin itselläni olevan autoimmuunitilan, jossa elimistö alkaa vastustaa omaa kilpirauhastaan, mikä johtaa oireisiin.
Koska lääkärit eivät pystyneet minua auttamaan, hain netistä yhä enemmän tietoa. Jotenkin päädyin lukemaan kannabiksen lääkkeellisistä vaikutuksista ja olin ymmälläni: miten tällainen kasvi, jolla on selkeästi niin paljon lääkkeellisiä vaikutuksia, voi olla kielletty?
Masennuslääkettä olin käyttänyt kerran aikaisemminkin, työuupumuksen yhteydessä, ja muistan, miten hankalaa lääkkeestä oli päästä eroon. Minulla vieroitusoireet kestivät kevyesti n. 6kk ja ne olivat inhottavia: sähköiskumaisia tuntemuksia päässä, huimausta, pahoinvointia, ärtymystä, itkuisuutta… Joinakin pahimpina päivinä jouduin olemaan pois töistäkin.
Nyt päätin kokeilla kannabista ensisijaisesti kilpirauhasongelmaani. Toki takaajatuksena oli myös lääkkeestä eroon pyrkiminen. Kannabiksen hankinta ei ollut kovin helppoa minulle, jolla ei ole kontakteja muutoin moiseen toimintaan, saati ihmisiin, jotka tietäisivät välittäjiä. On käsittämätöntä, että lääketieteellistä apua hakevasta ihmisestä tehdään näin lainsuojaton.
Löysin vihdoin tiedustelujen kautta välittäjän, joka pystyi toimittamaan minulle “lähes lääkelaatuista” kannabista. Ryhdyin polttamaan sitä (mikä ei ollut tupakoimattomalle helppoa, sitten toki tutustuin höyrystämismenetelmiin) ja totesin, että ainakin kannabis toimi minulle stressilääkkeenä, vähensi ahdistuneisuuttani ja väsymyksestä koituvaa toivottomuuttani merkittävästi. Muutokset olivat havaittavissa jo n. 10 käyttökerran jälkeen.
Pian huomasin myös ikäänkuin aineenvaihduntani olisi muuttumassa tehokkaammaksi. Palelu hävisi n. 3kk aikana, paino kääntyi laskuun ja tunsin itseni jo hiukan virkeämmäksi. Töissä jaksoin hyvin, ja aiemmin lähes päivittäiset kivut olivat kokonaan poissa. Uskomaton muutos lyhyessä ajassa!
Jatkoin käyttöä edelleen, koska totesin, että kannabis todella sopii minulle. Päätin lähteä vähentämään myös masennuslääkitystä. Voimani tunnossa lähdin vähentämään lääkettä melko kunnianhimoisella aikataululla, ja huomasin heti, etten tällä kerralla saa mitään vierotusoireita! En ole kokenut mitään, en yhtään huimaustuntemusta tai sähköiskua päässäni. Se tuntuu ihmeeltä.
Nyt olen siis kokonaan lääkkeetön: en syö kipu, masennus tai muitakaan lääkkeitä. Painoa on edelleen, mutta se laskee hitaasti koko ajan. Olen onnellinen tästä päätöksestäni, en koe enää stressiä enkä juuri myöskään ahdistuneisuutta.
Halusin kertoa tarinani, koska toivoisin jatkossa tuhansien muidenkin ihmisten saavan kannabiksesta, luonnontuotteesta, avun omiin terveysongelmiinsa. Se voi olla monille myös avain päästä kokonaan eroon psyykenlääkkeistä. Kannabis pitää ehdottomasti laillistaa, jotta asiakas tietäisi, mitä saa.
Kannabis pitää vapauttaa myös siksi, etten halua loppuelämääni olla rikollinen, etenkin kun toimin yhteiskunnallisesti korkealla tasolla työelämässä ja maksan veroni Suomeen. Ennen kannabista oli uhkana, että joudun pitkälle sairauslomalle ja jään pysyvämmin vajaatyökykyiseksi.”