Nykykannabiksen uranuurtaja David Watson on kuollut

Kannabisyhteisö menetti 28. tammikuuta 2024 yhden merkittävimmistä pioneereistaan, kun David Watson menehtyi. Hänen elämäntyönsä ulottui kannabiksen genetiikan taltioinnista uusien hoitomuotojen lääketieteelliseen tutkimukseen.
1970-luvulla asuessaan synnyinseudullaan Santa Cruzin liepeillä Watson ryhtyi kehittämään Skunk #1 -lajiketta. Tämä polyhybridilajike syntyi afganistanilaisen leveälehtisen maatiaiskannan, meksikolaisen Acapulco Goldin ja kolumbialaisen Colombian Goldin risteymästä. Watson ei tehnyt risteytystä itse, mutta hän työskenteli yli vuosikymmenen ajan tehdäkseen siitä vakautetun lajikkeen.
Watson pyrki vakiinnuttamaan lajikkeen korkean trikomipitoisuuden sekä sen ilmiasun ”joulukuusimaiseen,” vankkaan ja helppohoitoiseen ulkomuotoon. Kun tämä tavoite oli saavutettu, hän ryhtyi valikoimaan kasveja, jotka olivat erityisen hedelmäisen tuoksuisia ja maukkaita.
Watson vakautti lajiketta yli kymmenen sukupolven ajan. Lopulliset eliittijalostusyksilöt valikoituivat kymmenien tuhansien kasvien joukosta. Vastaavaa suurtyötä ei ole sittemmin toisinnettu: Skunk #1 oli ensimmäinen – ja yhä ainoa – virallisesti rekisteröity korkean THC-pitoisuuden lajike, jonka kasvilajikkeiden suojaamista harjoittava kansainvälinen elin UPOV on hyväksynyt.
Skunk #1:n kehitys merkitsi siirtymää kohti vakaampia ja ennustettavampia kannabislajikkeita, mikä mullisti sekä kaupallisen että kotikasvatuksen. Siitä myös tuli perusta monille nykyisille hybridilajikkeille.
Watsonin ansiota on myös 1960- ja 1970-lukulaisista kolumbialaisista kannoista koostetun Hazen säilyminen jälkipolville. Hazea pidetään yleisesti ottaen kaikkein voimakkaimman ja päätähuimaavimman pilven aiheuttavana lajikkeena.
80-luvulla Watson muutti Alankomaihin, koska ymmärsi maan lainsäädännöllisen ilmapirin olevan huomattavasti suotuisampi kannabiksen jalostajia kohtaan. Täällä hän perusti Hortapharm B.V. -yrityksen, joka keskittyi kannabiksen genetiikan taltiointiin, tieteelliseen tutkimukseen ja jalostukseen. Yrityksen tavoitteena oli kehittää kannabislajikkeita, joilla olisi erityisiä lääkinnällisiä ominaisuuksia.
Watsonin tavoitteena oli jo varhain kannabiksen maailmanlaajuinen apteekkisaatavuus. Hänen työnsä standardoitujen kemotyyppien parissa loi perustaa nykyiselle kannabinoiditutkimukselle ja vaikutti merkittävästi siihen, miten kannabista hyödynnetään lääketieteessä.
Hortapharm teki yhteistyötä brittiläisen GW Pharmaceuticals -yrityksen kanssa, mikä johti Sativex-lääkkeen kehittämiseen.
Sativex on yksi ensimmäisistä kannabispohjaisista lääkkeistä. Se on hyväksytty useissa maissa käytettäväksi muun muassa MS-taudin oireiden lievittämiseen. Se on myös ainoa Suomessa hyväksytty THC-pitoinen lääkekannabisvalmiste. Sativexin valmistamiseen käytetyt lajikkeet ovat Watsonin käsialaa.
Tiettävästi myös lääkekannabisvalmiste Bedrocan tuotetaan lajikkeesta, jonka sukulinja pitää sisällään Skunk #1:tä ja Hazea – Watsonin taltioimia kantoja – joten häntä voidaan hyvin tituleerata modernin lääkekannabiksen kummisedäksi.
Watsonin tuttavat ovat tuoneet ilmi, että Hortapharmin tiloissa siementen tuotantoon hyödynnetystä kukinnosta erottui myös kannabinoidipitoisia trikomeja eli kiefiä, jota Watson pystyi hyödyntämään. Alankomaiden viranomaisten vaatimuksesta kukinnot täytyi tuhota, mutta hartsin hävittämiselle ei ollut vaatimuksia. Watson kykeni täten tuottamaan itselleen ja lähipiirilleen korkealaatuista hasista. Hän myös kehitti sihdatun hartsin puhdistamiseen metodin, joka tunnetaan static siftinä. Metodi saavutti legendaarisen aseman hasisharrastajien keskuudessa ja se oli pitkään tarkkaan suojeltu salaisuus.
Watson oli myös eräs ensimmäisistä, joka kiinnitti huomiota muihin kannabiksen komponentteihin kuin THC:hen. Hän arveli, että myös muilla kannabinoideilla saattaisi olla lääkinnällisiä vaikutuksia, jotka kenties eriäisivät THC:n vaikutuksista. Näkemyksensä johdattamana hän kehitti muun muassa lajikkeita, joissa oli korkea CBD- eli kannabidiolipitoisuus. Sittemmin CBD on osoittautunut arvokkaaksi lääkeaineeksi monien sairauksien hoidossa.
Watson myös ymmärsi varhain, että kannabiksen terapeuttiset vaikutukset eivät synny pelkästään kannabinoidien välityksellä, vaan myös esimerkiksi terpeeneillä on tässä osuutensa. Tämän ”entourage-efektiksi” kutsutun ilmiön tieteellisen tutkimuksen pohjatyö toteutettiin Hortapharmin tiloissa.
Watson ei keskittynyt ainoastaan lääkinnällisten kannabislajikkeiden kehittämiseen, vaan hän vaikutti myös teollisen hampun jalostukseen ja sen hyötykäytön yleistymiseen. Hän toimi useiden vuosien ajan International Hemp Associationin (kansainvälinen teollisuushamppuliitto) puheenjohtajana. Tässä roolissa hän muun muassa avusti suomenkanadalaisen Jace Callawayn johtamaa työtä Finola-öljyhamppulajikkeen kehittämisessä.
Finola on maailman ensimmäinen varhaiskypsä, pohjoisiin oloihin soveltuva öljyhamppulajike, joka on nykyään hyväksytty viljeltäväksi useissa maissa. Sen jalostamiseen käytetyt kannat tulivat venäläisen Vavilov-instituutin siemenpankista, jotka Watson oli onnistunut pelastamaan IHA:n kokoelmiin.
Teollisuushamppua koskevan lainsäädännön murrosta vuonna 1997 dokumentoineessa HempenRoad -dokumentissa nähdään lyhyt pätkä, jossa esiintyy konferenssipuhujaksi kutsuttu Watson. Hän joutuu kiusaantuneen oloisena vastamaan teollisuushamppuliiton puheenjohtajan omaisuudessa lääkekannabisaktivistin hänelle esittämiin kysymyksiin. Tämä on eräs ainoita tallenteita, joissa Watsonin voi nähdä, sillä hän pyrki useimmiten pitämään kasvonsa pois julkisuudesta.
Vaikka Watson yritti pysytellä ”tutkan alla,” hänen vaikutuksensa kannabiskulttuuriin on kiistaton. Hän tunsi henkilökohtaisesti useimmat maailman johtavista kannabistutkijoista, lajikejalostajista ja kannabisaktivisteista. Hän oli tunnettu vierailija kaikenlaisissa kannabikseen liittyvissä tapahtumissa, lääkealan pukukooditapaamista High Times Cannabis Cupeihin. Hän jakoi tietouttaan myös internetin kannabisfoorumeilla – aina 90-luvulta lähtien ja aivan viimeisiin päiviinsä asti.
Marjaanan toimitus oli viime vuoden aikana yhteydessä Watsoniin. Tuolloin hän kertoi käyneensä leikkauksessa – ja tokaisi, että aikoi yhä elää pidempään kuin sukulaisensa sekä ystävänsä.
Watsonin visio tulevaisuutta koskien oli hyvin kattava ja kaikkien hänen suunnitelmiensa täydellinen toteutuminen yhdessä eliniässä olisi tuskin ollut mahdollista. Tämä kuvastaa hyvin hänen nuorekasta draiviaan, jonka taustalla oli aina loputon tiedonjano. Hän piti aktiivisesti yllä tietämystään kannabista koskevasta tutkimuksesta ja arkistoi kannabiskulttuuriin liittyviä kirjoja, välineitä ja taidetta kokoelmaansa, joka lopulta kattoi kymmeniä tuhansia erilaisia esineitä.
Tuhansista erilaisista linjoista koostuvat siemenkokoelmat, jotka Watson oli kerännyt, siirtyivät muutamia vuosia sitten Australiassa sijaitsevan BioArc-yhtiön hallintaan. BioArcin toiminnassa on mukana useita Watsonin läheisiä ystäviä, jotka aikovat pitää yllä hänen perintöään.
David ”Skunkman Sam” Watsonin elämäntyö on jättänyt pysyvän jäljen kannabiksen maailmaan. Hänen innovatiivinen lähestymistapansa genetiikkaan, sitoutumisensa tieteelliseen tutkimukseen ja visionäärinen näkemyksensä kannabiksen mahdollisuuksista ovat muokanneet sekä nykyistä että tulevaa kannabiskulttuuria.
Lukemattomat kannabiksen parissa aktiivisesti toimivat ihmiset ovat jakaneet muistojaan Watsoniin liittyen, kuultuaan suru-uutisen rakastetun legendan poismenosta.
Watsonin lähipiiri aikoo järjestää sekä Kaliforniassa että Amsterdamissa muistojuhlatilaisuudet, jossa hänen kunniakseen sytetään – tietenkin – valtava hasisrovio.