Väistykää terpeenit – uusi tieto kannabiksen tuoksuista

Terpeenejä on perinteisesti korostettu kannabiksen tuoksujen lähteenä, mutta tuorein tutkimustieto on osoittanut niiden olevan merkitykseltään melko vähäpätöisiä verrattuna moniin muihin kannabiskasvien sisältämiin yhdisteisiin.

Tiedolla, jonka mukaan terpeeneillä on pienempi rooli kannabiksen voimallisimpien aromien muodostumisessa kuin aiemmin uskottiin, tulee luultavasti olemaan merkittävää vaikutusta lailliseen kannabisteollisuuteen ja edelleen myös kannabiksen käyttäjäpiireihin.

Tässä artikkelissa esittelemme tuoreimpia löydöksiä ja käymme läpi merkittävimpien aromiyhdisteiden ryhmiä.

Terpeenit – tuoksuaineiden tunnetuin ryhmä

On tunnettu tosiasia, että kannabiskasvit sisältävät hyvin paljon terpeenejä sekä näiden johdoksia terpenoideja. Puhtaassa muodossa nämä yksinkertaiset hiilivety-yhdisteet tuoksuvat hyvin voimakkaasti. Koska terpeenien on todettu olevan suuressa roolissa monien muiden kasvilajien ominaisaromin muodostumisen kannalta, on niiden oletettu olevan pääasiallisesti vastuussa myös kannabiksen tuoksusta ja mausta.

Kannabiksen testauspalvelut toteuttavat kannabinoidipitoisuuksien mittaamisen ohella usein myös mittauksia eri aromiyhdisteitä koskien. Tavallisesti laboratoriot testaavat enimmillään kymmenisen terpeeniä, joiden tiedetään olevan kannabiskasveilla kaikkein yleisimpiä.

Kaikkein yleisimpien myrseenin, beeta-karyofylleenin, humuleenin, pineenien, limoneenin, linaloolin, terpinoleenin, terpineolin, osimeenin ja bisabololin lisäksi laboratoriot saattavat etsiä merkkejä myös monista muista terpeenien joukkoon luettavista yhdisteistä.

Kannabiksen lajituntemuksen asiantuntijat John McPartland ja Ernest Small julkaisivat vuonna 2020 uuden hamppua koskevan lajiluokittelun. Tämän työn yhteydessä he kävivät läpi ympäri maailman kerättyjä hampun puolivillejä maatiaiskantoja ja luokittelivat myös näiden kemiallisia ominaisuuksia.

Asiantuntijakaksikko mainitsee intialaisen hampun sisältävän korkeita pitoisuuksia terpinoleenin, farneseenin ja guaieenin kaltaisia terpeenejä. Tähän kasvitieteelliseen ryhmään luetaan myös kaakkoisaasialaiset kannat sekä osa afrikkalaisista kannoista – kaikki niin kutsutut “trooppiset sativat.”

Himalajalaiset villiintyneet kannat ovat intialaisen hampun kaltaisia, mutta näillä osimeenin, karyofylleenin ja myrseenin esiintyvyys on merkittävämpää.

Leveälehtisten afghanica-tyypin muunnosten kerrotaan ilmentävän uniikilla tavalla seskviterpeenejä, kuten guaiolia, eudesmoleja ja nerolidolia, sekä harvinaisempia monoterpeenejä kuten fenkyylialkoholia.

Nykyaikaiset polyhybridilajikkeet voivat sisältää terpeenejä huomattavasti motimutkaisemmissa yhdistelmissä ja niiden ilmeneminen on usein voimakkaampaa. Tietyt yhdistelmät kuitenkin esiintyvät säännönmukaisemmin ja valtaosa markkinoilla olevista lajikkeista voidaan luokitella pelkästään terpeenien perusteella muutamiin pääryhmiin – kuten terpinoleenivoittoiset lajikkeet, myrseenivoittoiset lajikkeet ja karyofylleenivoittoiset lajikkeet.

Terpeenien kirjon koko komeus alkoi hahmottumaan, kun vuoden 2020 tutkimuksen myötä opittiin ymmärtämään hamppukasvin 33 erilaisen terpeenisyntaasin geenin toimintaa ja tapoja joilla terpeenit ilmenevät kasvien aineenvaihduntatuotteina.

Jo aiempien tutkimusten myötä oli havaittu, että muun muassa karyofylleeni sekä humuleeni näyttävät kulkevan käsi kädessä –  kasvin sisältäessä jompaa kumpaa, se luultavasti sisältää myös toista. Tämä tutkimus osoitti näiden kahden terpeenin syntyvän saman entsyymin (TPS9) välityksellä.

Kannabiskasvien ehdottomasti yleisimmän terpeenin myrseenin lähes kaikkialle ulottuva läsnäolo selittyneekin sillä, että myrseenin tuotannolle omistautuneen syntaasin lisäksi kolme muutakin entsyymiä kykenevät tuottamaan kyseistä terpeeniä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella bisabololia, geraniolia tai sitronelloolia merkittävissä määrissä tuottavalla kasviyksilöllä on myös hieman myrseeniä solukoissaan.

Tutkimuksessa huomattiin terpeenisyntaasien kykenevän tuottamaan lukemattomia aiemmin tuntemattomia yhdisteitä, joita ei vielä kyetty edes nimeämään.

Toisen samana vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan yksittäisen kannabiskasvin pääasiallisena terpeeninä voi esiintyä myös eudesmaaneiksi luettavia terpeenejä selinadieeniä, selineeniä, eudesmolia tai valenseeniä. Esimerkiksi Lemon OG Kush paljastui selinadieenivoittoiseksi lajikkeeksi.

Tämän lisäksi joissakin erityisen harvinaisissa yksilöissä pääasiallisena terpeeninä saattaa olla patsulinkaltaisia bulnesolia ja guaiolia.

Hyvin harva laboratorio on kuitenkaan vielä alkanut kiinnittämään huomiota tällaisten yhdisteiden läsnäoloon, eivätkä useimmat kuluttajat ole koskaan kuulleetkaan näistä terpeeneistä. Näiden pitoisuudet kuitenkin voivat nousta samalle tasolle kuin esimerkiksi limoneenillä tai myrseenillä.

On siis täysin mahdollista, että jonkin kasvin terpeeniprofiili ikään kuin kulkee “tutkan alta,” kun testauspalvelu etsii merkkejä vain kaikkein yleisemmistä terpeeneistä.

Alalla kuitenkin tapahtuu kehitystä. Nykyään laboratorioiden testattavana voi olla esimerkiksi farneseenin, geraniolin ja sitronelloolin kaltaisia terpeenejä, jotka antavat monien hedelmien aromeille oman vivahteensa.

Oikeastaan nämä terpeenit useimmiten ottavat osaa hedelmäpuiden kukkien tai hedelmän kuorien aromin muodostumiseen. Hedelmät itsessään saavat mehukkuutensa monilta muilta yhdisteiltä, kuten sokereilta, aldehydeiltä ja heksanoaateilta, jotka eivät välttämättä ole millään tapaa sukua terpeeneille.

Laboratorioanalyysien kohteena saattaa myös olla fenkyylialkoholin, kamfeenin ja borneolin kaltaisia mausteisempia monoterpeenejä, vaikka niiden pitoisuudet ovat tavallisimmillaan hyvin vähäisiä, eikä niitä tiettävästi koskaan esiinny kannabiksen pääasiallisena aromiaineena.

Testiliuskoilla saattaa näkyä myös sedreenin, sabineenin ja guaieenin kaltaisia terpeenejä, joita löydetään yleisimmin havupuista ja niiden pihkasta, mutta joita kannabiskasveissa esiintyy useimmiten vain hyvin pienissä pitoisuuksissa.

Tämäntapaisten aineiden äärimmäisten pienten pitoisuuksien mittaukseen vaadittavien laitteiden täytyy olla todella tarkkoja ja oikein kalibroituja.

Useat yhdysvaltalaiset kannabiksen testauspalveluja tarjoavat laboratoriot ovat jääneet kiinni tulosten tekaisemisesta. Tällaiselle menettelylle saattaa olla syynä joko laiskuus tai lahjonta. 

Laboratorioiden toiminnan valvonta on myös monin paikoin laiminlyöty kokonaisuudessaan, vaikka niiden tarjoamien palvelujen käyttämiselle saattaa olla osavaltion lainsäädännön asettama edellytys.

Monet pitävät kannabiksen pitoisuustestausta itsessään epäluotettavana mittarina: vaikka mittaustulokset olisivat paikkansapitäviä, niiden ei ole nähty korreloivan havaitun tehon tai aromin kanssa, kun kyseistä kannabislaatua nautitaan. Muutamat asiantuntijat ovat jo vuosikausien ajan huomautelleet, etteivät terpeenianalyysienkään tulokset kerro heille mitään käytännöllistä, edes kasvin tuoksua koskien.

Kyllä nenä tietää

Vuoden 2022 tutkimusjulkaisu kertoi satunnaistettuun kaksoissokkokokeeseen osallistuneiden koehenkilöiden saaneen miellyttävimmän vasteen käyttämästään kannabiksesta silloin, kun koehenkilöt itse pitivät kannabiksen tuoksua miellyttävänä. Vastoin odotuksia, koehenkilöiden kokemat vaikutukset eivät olleet riippuvaisia mitatusta terpeeniprofiilista tai kukinnon THC-pitoisuudesta.

Kun terpeenien merkitystä on viime vuosina nostettu esiin, on monille syntynyt käsitys terpeeneistä kannabiskasvien ainoana tuoksujen ja makujen lähteenä.

On esimerkiksi ajateltu, että koska jotkin kannabislajikkeet tuoksuvat ja maistuvat viinirypäleiltä, saattaisi myös rypäleiden kuorten sisältämä myrseeni olla vastuussa tämän aromin läsnäolosta kannabiksessa.

Tämä selitys ei kuitenkaan ole vaikuttanut kovin pätevältä, sillä myrseeni on eräs yleisimpiä kannabiksen sisältämistä terpeeneistä, eivätkä läheskään kaikki myrseeniä korkeina pitoisuuksina sisältävistä kasveista tuota huomattavaa rypäleiden aromia.

Viinirypäleillä toteutetut tutkimukset ovat myös todenneet muiden yhdisteiden kuin myrseenin olevan huomattavasti merkityksellisempiä rypäleisiin muodostuvan maun osalta ja viiniteollisuudessa terpeenejä pidetään useimmiten maun pilaavana sivutuotteena.

Mikäli terpeenit eivät olekaan yksinomaan vastuussa kannabiksen tuoksuista – jotka kieltämättä voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä – mikä sitten on todella dänkkiä?

Kuva kannabiksen sisältämien aromiaineiden koko kirjosta alkoi kehittymään ja laajenemaan vasta 2010-luvun puolivälissä, kun kannabistutkimuksen uusi aalto oli lähtenyt käyntiin.

Vuonna 2015 Iowan osavaltionyliopiston tutkijat pyrkivät luokittelemaan huoneilmaan leviävän kannabiksen tuoksun aiheuttajia. Tämä toteutettiin hyödyntämällä sekä laboratorioanalyysejä että koehenkilöiden tekemiä luonnehdintoja.

Tutkijat tunnistivat jopa 233 erilaista yhdistettä, jotka saattoivat antaa oman osansa ilmoilla olleeseen kannabiksen tuoksuun. Näistä erityisen merkityksellisinä nousivat esiin nonaldehydin, bentsaldehydin, dekanolin ja o-symeemin kaltaiset aineet. Kemialliselta luokitukseltaan nämä aineet eivät ole terpeenejä, vaan toisenlaisia melko yksinkertaisia hiiliyhdisteitä. Ne tuoksuvat jo huomattavasti pienemmissä pitoisuuksissa ja kykenevät kevyen rakenteensa ansiosta läpäisemään Minigrip-pussin tapaisen paketoinnin.

Tässä ero tarjolla olleeseen tietouteen oli selkeä. Aiempi kirjallisuus oli tavallisesti maininnut enimmillään vain parisenkymmentä erilaista yhdistettä, jotka olivat joko yksistään tai valtaosin terpeenejä.

Myöhemmät tutkimukset ovat mullistaneet kuvaa yhä lisää.

Prenyylitioli: haisunäätä nostaa hännän

Vuoden 2021 Cookies-lajikkeita käsittelevässä artikkelissamme mainitsimme tuolloin julkaistusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin “skunkkisen” eli haisunäädän varoitussuihkausta muistuttavan aromin lähdettä kannabiskasveissa.

Tuolloin tämän varsin voimakkaita reaktioita tuottavan aromin lähteeksi paljastui rikkipohjaisten aineiden ryhmä, joiden joukosta etenkin prenyylitioli (3-metyyli-2-buteeni-1-tioli) nousi esiin erityisen voimakkaasti haisevana yhdisteenä. Rakenteellisesti tämä aine eroaa hyvin vähän eräästä haisunäädän erittämästä pahanhajuisesta yhdisteestä.

Vuonna 2020 suomalaisessa mediassa uutisoitiin tapauksesta, kun Lahden Matkahuollon tiloihin hälytettiin poliisipartio voimakkaan huumausaineen – kannabiksen – hajun vuoksi. Hajun lähteeksi paljastui lopulta täysin laillinen pienpetosuihke, joka sisälsi haisunäädän eritettä. Näin samankaltaisista tuoksuista on siis käytännönkin tasolla kyse.

Prenyylitiolia löydetään myös auringonvalolle altistuneesta oluesta. Oluen mausteena hyödynnettävä humala ja hamppu ovat sukulaiskasveja. Kumpikin kasvilaji kykenee muodostamaan isohumuleenia, joka on prenyylitiolin syntymiseksi vaadittava sen kemiallinen esiaste.

Moni kannabiksen tuoksuun tottunut on varmasti huomannut kesäkuumalla avatun Corona-pullon päästävän ilmoille tutun skunkkisen tuulahduksen.

Mainittujen rikkipohjaisten aineiden pitoisuudet kasvavat merkittävästi kannabiksen kukinnan viimeisinä viikkoina ja saavuttavat huippunsa, kun kuivatuksen jälkeinen “curetusvaihe” alkaa. Tämän jälkeen pitoisuudet laskevat nopeasti jo kymmenen päivän jälkeen. Aivan tuore kannabis siis haiskahtaa aina hieman väkevämmin haisunäädältä.

Tutkijat panivat merkille myös tuoreeltaan löydetyn aineryhmän samankaltaisuuden tiettyjen valkosipulin sisältämien terveysvaikutteisten tioliyhdisteiden kanssa. Saattaisi siis olla, että skunkkinen lääkekannabis voisi olla hyödyksi tiettyjen terveydentilojen hoidossa.

Löydöksen tekijänä oli kalifornialainen Abstrax Tech -terpeenilaboratorio. Sama laboratorio on ollut vastuussa myös kahdesta muusta skeneä viime aikoina kohauttaneesta tutkimuksesta. 

Hedelmät, marjat, kemikaalit ja juustot

Seuraavaksi Abstrax Techin tutkimustiimi keskittyi selvittämään “eksoottisen” kannabiksen yleisimpien aromien lähdettä.

“Eksoottinen” kannabis on yhdysvaltalaispiireissä käytössä oleva, hieman harhaanjohtava termi, jolla ei viitata kannabislaadun maatiaisperimään tai kasvualueeseen, vaan pikemminkin tietyn aromiprofiilin harvinaislaatuisuuteen ja siihen liittyvään uutuudenviehätykseen. Termin merkitys on siis suunnilleen sama kuin kalifornialaislähtöisellä termillä ”zaza.”

Nykyaikana “eksoottisena” pidetyt lajikkeet muistuttavat usein imelänkirpeitä hedelmä- ja marjasmoothieita tai -piiraita. Esimerkillisenä “eksoottisina” lajikkeina voidaan mainita mm. Lemon Cherry Gelato, Strawberry Guava, Papaya Peach ja Cake Crasher, joiden nimet viittaavat toinen toistaan herkullisempiin makuelämyksiin.

Abstrax Techin tutkijat analysoivat 31 eri lajikkeesta jääeroteltua ja rosiniksi puristettua hasista käyttämällä edistyneintä nykyaikaista laitteistoa. Näin kyettiin havainnoimaan ainoastaan trikomikärkien sisältämiä haihtuvia ainesosia. Tutkijat valitsivat analysoida yksinomaan jääeroteltua hasista, sillä näin kyettiin välttämään liuotinaineiden aiheuttamat kontaminaatiot ja herkkien haihtuvien aineiden altistuminen ulkoisille vaikuttimille.

Näitä samaisia näytteitä annettiin myös seitsemälle koehenkilöille, jotka antoivat oman arvionsa näytteen aromista. Annettuja kuvauksia olivat muun muassa: polttoainemainen, pippurinen, sitruksinen, mansikkainen, persikkainen, kirsikkainen, suklainen, taikinainen, lihaisa, kamferinen ja kemiallinen.

Laboratorio löysi terpeenien ohella useita hyvin pienissä pitoisuuksissa ilmeneviä aineita, joilla kuitenkin todettiin olevan hyvin voimakkaita aromaattisia ominaisuuksia.

Tutkimustiimi onnistui myös tunnistamaan kannabiksesta kokonaan uuden mutta hyvin merkittävän aineryhmän. Näiden yhdisteiden todettiin olevan kaikkein selkeimmin vastuussa koehenkilöiden havaitsemasta herkullisen hedelmäisestä ja karkkisesta tuoksusta, joka oli useilla “eksoottisiksi” mielletyillä lajikkeilla huipussaan. Nämä aineet nimettiin “trooppisiksi haihtuviksi rikkiyhdisteiksi.” 

Vaikka limoneenin on yleisesti oletettu olevan hamppukasvien ilmentämien sitruksisten aromien lähde, nämä tutkimuksessa löydetyt rikkiyhdisteet olivat huomattavasti voimakkaammin yhteydessä sitrushedelmiin viittaviin luonnehdintoihin aromeja koskien kuin limoneeni (tai muut terpeenit).

Vaikka 31:stä näytteestä 19 sisälsi limoneeniä pääasiallisena terpeeninä, näistä läheskään jokaista ei arvioitu sitruksiseksi, tai myöskään ”trooppisen” tuoksuiseksi.

Analyyseissä löydettiin myös yhteensä yli kolmeakymmentä esteriä, joita saattoi löytyä Banana Screamin kaltaisesta lajikkeesta jopa viittätoista erilaista laatua. Näihin lukeutui esimerkiksi tiettyjä heksanoaattipohjaisia yhdisteitä, joiden on todettu olevan merkittäviä muun muassa omenan, ananaksen ja mustaherukan ominaisen aromin muodostumiselle.

Eräs erikoisimmista löydetyistä yhdisteistä oli tietty laktoniyhdiste, jota löydetään myös persikoista ja paistetusta lihasta. Tämän aineen aromi on hieman kermainen ja kookosmainen. Tätäkin ainesosaa löydettiin korkeampina pitoisuuksina joistakin niistä lajikkeista, joita arvioijat pitivät kaikkein eksoottisimpina.

Samalla analysoitiin myös Chemdogin, Dieselin ja GMO Cookiesin tyyppisiä lajikkeita, jotka saattavat olosuhteista riippuen tuoksua voimakkaan kemiallisilta tai jopa lihaisilta.

Voimakkaimmin tämäntyyppisiksi kuvailluista näytteistä havaittiin indolia ja sen sukulaisainetta skatolia. Nämä kaksi ainetta tunnetaan siitä, että ne esiintyvät korkeissa pitoisuuksissa myös nisäkkäiden suolistossa ja ne ovat osasyynä ulosteiden hajuun. Pienempinä pitoisuuksina ne kuitenkin tuoksuvat miellyttäviltä ja antavat esimerkiksi jasmiininkukille niiden voimakkaan tuoksun.

Jotkut myös saattavat indoleja haistaessaan kokea välittömiä assosiaatioita psykedeelisistä ominaisuuksistaan tunnettuun indoliyhdisteeseen dimetyylitryptamiiniin (DMT). Muun muassa legendaarisen Sour Bubble -lajikkeen on todettu useaan otteseen tuoksuvan DMT:ltä ja yhdysvaltalaisen Farmhouse Studion pidetty lajike Garlic Death on jalostettu tätä profiilia etsien.

Tietyistä kannabislaaduista löydettiin myös antranilaateiksi kutsuttuja aromiaineita. Antranilaatit antavat viinirypäleille niiden tunnusomaisen tuoksun sekä maun ja niitä käytetään laajalti elintarviketeollisuudessa mm. makeisten ainesosana. Näiden aineiden esiintyvyys näytti kulkevan käsi kädessä rypälemäiseksi havaittujen aromien kanssa – huomattavasti enemmissä määrin kuin myrseenin kohdalla.

Tutkijat havaitsivat, että Trainwreck-lajikkeen kohdalla haihtuvien rikkiyhdisteiden tai erikoisempien heksanoaattien pitoisuudet olivat todella vähäisiä. Myös koehenkilöiden antamat kuvaukset tämän lajikkeen aromista erottuivat selkeästi arvioista kolmenkymmenen muun lajikkeen kohdalla.

Trainwreckin aromin nähtiinkin syntyvän todennäköisesti lähinnä terpeenien välityksellä, mikä erotti sen kaikista muista tutkituista lajikkeista.

Trainwreck oli myös tutkimuksen ainoa terpinoleenivoittoinen lajike. Myös muissa tutkimuksissa terpinoleenivoittoiset lajikkeet ovat kaikkein selkeimmin erottuneet omana ryhmänään muiden lajikkeiden joukosta. Terpinoleeni saattaa esiintyä pääasiallisena terpeeninä useilla Haze-tyyppisillä kannoilla ja sen esiintyvyyden on todettu olevan yhteydessä energisoivaan eli “sativaiseksi” kutsuttuun vaikutukseen.

Tutkijat panivat merkille, että tämän lisäksi Trainwreck sisälsi korkeissa pitoisuuksissa tiettyä elintarvikkeissa kirsikkaesanssina käytettävää ainetta. Tässä saattoi olla syy koehenkilöiden havaitsemaan makeaan sivujuonteeseen lajikkeen aromissa.

Abstrax Techin laboratorio toteutti myös kokeen, jossa arvioitiin yksittäisen lajikkeen eri yksilöiden välistä fenotyyppivaihtelua.

Valittu lajike Starburst 36 tunnetaan pistävästä ja trooppisenhedelmäisestä mutta todella monisyisestä aromistaan. Tutkijat analysoivat tämän lajikkeen viidestä eri fenotyypistä jääeroteltua hasista, joka oli käsitelty rosin-muotoon. Hasisnäytteitä annettiin jälleen koehenkilöiden arvioitavaksi. 

Tutkittavien kasvien terpeeniprofiilit olivat keskenään hyvin samankaltaisia: neljällä viidestä kasvista profiili oli karyofylleenivoittoinen ja toissijaisena terpeeninä esiintyi joko limoneenia tai linaloolia.

Tästä huolimatta koehenkilöiden havaitsemien aromien skaala oli huomattavasti laajempi. Osa fenotyypeistä arvioitiin voimakkaammin kermaisen tuoksuisiksi ja kun yksi tuoksui greipiltä, toiset tuoksuivat banaanilta.

Koehenkilöiden arvioiden pohjalta kaikkein selkeimmin toisistaan eroavia tuloksia saivat kaksi fenotyyppiä, joiden terpeeniprofiilit olivat kuitenkin keskenään eniten samankaltaisia. Toista fenotyypeistä pidettiin hedelmän tuoksuisena ja toista lihaisana, vaikka kasveissa esiintyi samoja terpeenejä samoissa pitoisuuksissa.

Jälleen selitys löytyi muualta kuin terpeeneistä. Tutkijaryhmä tunnisti näistäkin näytteistä aiemmin löytämiään yhdisteitä sekä totesi trooppisten haihtuvien rikkiyhdisteiden esiintyvyyden korreloivan voimakkaimmin sitruksisiksi ja trooppisiksi koettujen tuoksujen kanssa.

Koehenkilöt olivat myös maininneet muutaman näytteen tuoksuvan hieman juustoiselta, mikä herätti tutkijoiden mielenkiinnon. Kun näille aromeille etsittiin vastineita näytteiden kaikkien haihtuvien aineiden joukosta, tuoksun huomattiin korreloivan voimakkaimmin kapryylihapon ja kapriinihapon kanssa. Nämä kaksi tyydyttynyttä rasvahappoa nimettiin aikoinaan vuohta tarkoittavan sanan capra mukaan, mutta niitä löydetään lähes kaikkien nisäkkäiden maidosta – ja myös elintarvikkeina myytävistä juustotuotteista.

Vaikuttaa siis siltä, että lukuisat kannabiksen aromit, jotka tuovat meille mieleen jonkin tutun ruoan, mausteen, kenties jonkin toisenlaisen kukkivan kasvin tai jopa eläintuotteen, ovat kemiallisellakin tasolla samoja – tai melkein samoja – kuin niiden tunnetumpi lähde.

Tulevat tuulahdukset

Vaikka terpenoidien osallisuus kannabiksen aromin muodostumisessa saattaisi olla aiemmin otaksuttua vähäisempi, saattaa näillä yhdisteillä silti olla merkitystä kannabiksen psykoaktiivisen vaikutuksen ja lääkinnällisyyden kannalta. Ne voivat muodostaa jopa yli kymmesosan trikomien kokonaispainosta. Useilla terpeeneillä itsessään on myös todettu olevan bioaktiivisia vaikutuksia.

Entourage-efektiksi kutsuttu terpeenien ja kannabinoidien mahdollinen yhteisvaikutus on tällä hetkellä hyvin paljon huomiota saava tutkimusaihe.

Myös Abstrax Tech tekee tutkimusta yhdessä Western Washington Universityn kanssa projektissa, joka pyrkii selvittämään voisivatko terpeenit yhdessä kannabidiolin kanssa helpottaa sosiaalisen ahdistuksen oireita autistisilla ihmisillä.

Tämänkaltaiset tutkimukset ja Abstrax Techin kaltaisten laboratorioiden toteuttama työ edistää käsityksiämme kannabista koskien. Nämäkin löydökset luultavasti tulevat muuttamaan sitä, miten kannabistuotteita testataan laboratorioissa, sekä miten niitä tulevaisuudessa merkitään ja markkinoidaan.

Kasvien analyyttisen testauksen tarkentuessa myöskin jalostajat saavat uusia työkaluja käyttöönsä, joiden avulla voidaan kartoittaa aiemmin tuntemattomia aromiavaruuksia ja ammentaa esiin yhä herkullisempaa lajiketarjontaa.

Tiedon kantautuessa laajemmalle yleisölle sen vaikutus ulottuu tapoihimme arvioida kannabiksen laatua ja myös tapoihimme keskustella eri tuotteiden välisistä eroavaisuuksista. Kannabiksen käyttäjäpiireissä uusi tieto otetaan usein kiinnostuneena vastaan ja tämä omaksutaan nopeasti osaksi kielenkäyttöä.

Olemmekin jo nähneet muutamien etunenän jalostajien kertovan, että he keskittyvät tällä hetkellä antranilaatteja ja trooppisia haihtuvia rikkiyhdisteitä sisältäviin kasveihin. 

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on löydetty useita tarkemmin luokittelemattomia yhdisteitä, joiden aromaattisia ominaisuuksia ei ole vielä arvioitu. Näissä saattaa olla avain niiden tuoksujen ymmärtämiseen, joita kannabiksen käyttäjät kertovat kohtaavansa aika ajoin – jotka muistuttavat jotakin tuttua, mutta joita on vaikea nimetä.

Lähivuodet luultavasti tuovat mukanaan vielä monia yhtä mullistavia löydöksiä, kun kannabiksen tieteellisen analyysin voidaan vihdoin nähdä saapuvan sen erilaisten ainesosien rikkauden äärelle, joka tällä kasvilla on tarjota.