Kannabistiede-ja politiikkakonferenssi alkoi New Yorkissa
UNGASS:in aatonaattona New Yorkissa pidetty kannabiskonferenssi, Cannabis Science & Policy Summit, keräsi ensimmäisenä päivänään yhteen tutkijoita, kannabisteollisuuden edustajia ja päihdepolitiikan aktiiveja. Yhtenä avauspuheenvuoron pitäjänä oli Tsekin tasavallan terveysministeri Svatopluk Nemecek, joka totesi, että ”ei ole mitään syytä olla tutkimatta lääkekannabista. Se on osa valtavirtalääketiedettä.”
Konferenssin järjestäjän professori Mark Kleimanin moderoima alkupaneeli sisälsi avauspuheenvuoron Garnegie Mellon yliopiston professorilta Jonathan Caulkinsilta. Esityksessään Caulkins laskelmoi, että joka vuosi amerikkalaiset viettävät yhteensä 40 miljardia tuntia kannabiksen vaikutuksen alaisena. Paneeli keskittyi pohtimaan tämän erikoisen laskelman mahdollisia haittavaikutuksia, lähinnä sitä miten kannabiksen käyttäjät eivät olleet vaikutuksen alaisena yhtä ”tehokkaita” kuin muut työntekijät. Miten paljon hyötyä kannabiksen käytöstä esimerkiksi stressin lieventäjänä, ja tätä kautta pitkällä aikavälillä työtehokkuutta ylläpitävänä tekijänä ei nostettu esille. Australiasta saapunut Queenslandin yliopiston nuorison päihteidenkäytön tutkimuskeskuksen johtaja Wayne Hall kuitenkin totesi puheenvuorossaan, että verrattuna alkoholiin kannabis on kuitenkin huomattavasti harmittomampi, asia jonka moni Marjaanan lukijakin on todennäköisesti pystynyt toteamaan.
Muut paneelit keskittyivät muun muassa viimeaikaisiin ja tuleviin kannabislakialoitteisiin Yhdysvaltojen eri osavaltioissa, merkittävimpänä Kalifornian loppuvuoden kansanäänestys, jonka läpimenoon moni keskustelija vahvasti uskoi. Myös Uruguayn ja Jamaikan kansallisista kannabiksen laillistamisaloitteista käytiin keskustelua, ja konferenssiin oli saapunut myös lady Amanda Feilding, jonka johtama Beckley Foundation rahoittaa kannabis- ja psykedeelitutkimusta niin Briteissä kuin muuallakin. Jamaican hallitus on myös kutsunut Lady Feildingin toimimaan neuvonantajana maan toimiessa edelläkävijänä kannabiksen laillistamisrintamalla.
Yhden paneelin puheenaiheena oli kannabiksen rooli tulevassa YK:n yleiskokouksessa UNGASS:issa. Tai oikeastaan puheenaiheena oli tuon roolin olemattomuus; paneelin nimi oli Cannabis & the Drug Treaties: The Elephant in the Room at UNGASS. Hollantilaisen Martin Jelsman johtama työryhmä julkaisi paneelin yhteydessä raportin nimeltä Cannabis Regulation and the UN Drug Treaties. Strategies for Reform, mikä luultavasti löytyy piakkoin myös netin hakukoneilla. Raportti luo katsauksen YK:n päihdepolitiikan historiaan kannabiksen osalta, ja ehdottaa myös konkreettisia mahdollisuuksia UNGASS:in jälkeiseen päihdepolitiikkaan. Suurimmat muutokset mitä UNGASS:ista on luultavammin luvassa ovat retorisia, mutta omalla tavallaan merkittäviä. Huumeista vapaan maailman sijasta, mikä oli vuoden 1998 yleiskokouksen loppuhokema, painotus on siirtymässä huumeongelmista vapaaseen maailmaan. Ongelmana säilyy, että ”ongelmallinen” tarkoittaa YK:n mukaan kannabiksen osalta kaikkea käyttöä mikä ei ole lääketieteellistä tai tutkimuksellista, eli suurinta osaa kannabiksen käytöstä, mikä kuitenkin suurimmalta osin on ongelmatonta.
UNGASS:in jälkeinen maailma todennäköisesti antaa kuitenkin vapaammat kädet paikallisille toimijoille tehdä ratkaisuja miten tämä ”ongelma” hoidetaan, ja kriminalisoinnin sijaan tämä toivottavasti tarkoittaa hoidollisempaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa kansallista ja kansainvälistä päihdepolitiikkaa. Jelsman ja kumppanien kokoama raportti ehdottaa erilaisia väyliä, joilla todennäköisesti pitkälti nykyiselleen jäävien YK:n lauselmien sisällä olisi mahdollista luoda säännellympää ja laillista kannabispolitiikkaa. Tämä vaatii kuitenkin aloitteellisuutta kansallisilta hallituksilta ja muilta toimijoilta, joita Suomen kohdalta on nykyisen hallituksen aikana vaikea odottaa.
