Miksi täyslaillistaminen on ainoa oikea vaihtoehto

Tämän viikon kannabisuutinen löytyy Kansan Uutisista, jonka mukaan Vasemmistonuoret esittää kaikkien päihteiden käytön ja pienten määrien hallussapidon pitämistä laittomana mutta rangaistusten poistamisesta. Vasemmistonuoret on tehnyt asiasta aloitteen viikonloppuna pidettävään puoluekokoukseen ja todennäköisesti asia tulee olemaan jatkossa Vasemmistoliiton puolueohjelmassa.

Vasemmistonuoret ehdottavat kannabiksen ja muiden nykyisin laittomien päihteiden depenalisointia, eli teot säilyisivät laittomina, mutta niistä ei enää rankastaisi. Dekriminalisointi poistaisi nämä nykyiset rikokset pois rikoslaista kokonaan. Tietysti asiassa olisi myös joitain grammamääräisiä rajoja, jonka jälkeen asiasta voisi langettaa rikostuomion.Molemmat ratkaisut edustavat sitä poliittista konsensusta, jolle suomalainen politiikka on perustunut jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Niin sanottu Portugalin malli on dekriminalisointi. Portugalissa erityisesti nuoret (ja heidän vanhempansa) joutuvat osallistumaan oikeuslaitoksen edustajan ja sosiaaliviranomaisen kanssa järjestettyyn tapaamiseen, jossa sanotaan lähinnä ”soo soo”. Mallista on hyviä tuloksia ja huumausaineisiin liittynyt stigma, häpeä, on suurelta osin poistunut.

Hollannissa on oma, melko erikoinen ratkaisunsa. Hollannissa kannabis ei yleisen luulon vastaisesti ole laillista, vaan sen käyttöön ja alle 5 gramman hallussapitoon ei vaan puututa. Kannabiksen myyminen on sallittua luvan saaneissa coffeeshopeissa, mutta loppu onkin melkoista sekoilua. Hollannissa ei saa kasvattaa, eikä tuoda maahan kannabista, joten kaikki se coffeeshopeissa myytävä kannabis on vain jotenkin mystisesti ilmaantunut sinne tiskin taakse.

Näissä vaihtoehdoissa on olemassa myös ongelmansa. Tavallinen pössyttelijä nähnee depenalisaation ja dekriminalisaation paratiisimaisina tiloina, koska muutamasta grammasta taskussa tai kasvista olohuoneen nurkassa ei tarvitsisi enää kuumottaa, vaikka naapurit saattaisivat valittaa tuoksusta. Ongelma on kuitenkin se, että kannabiksen ja muiden huumausaineiden kauppa olisi edelleen rikollisjärjestöjen hallussa ja molemmat ratkaisut antaisi näille käytännössä luvan painaa verotonta rahaa. Rahaa, josta ei makseta veroja ja työllistää ainoastaan rikollisilla markkinoilla.

Ammattirikollisille huumausainekauppa on vain bisnestä. Yksikään työkseen rikollista toimintaa ammatikseen harjoittava henkilö ei tee sitä siksi, että se on kivaa, vaan kyse on rahan ansainnasta. Ammattirikolliset ovat monialayrittäjiä ja yhdellä rikostyypillä pidetään huoli siitä, ettei jonkun toisen tyyppisten rikosten kausivaihtelut pääse haittaamaan taloudellista kehitystä. Salakuljetus, varastetun tavaran välittäminen, ihmiskauppa, prostituutio, koronkiskonta, kiristykset ja väkivaltaiset perintätoimet. Siinä on palvelupalettia, joita hoidetaan ihan samoissa ”firmoissa” kuin kannabiskauppaakin. Samat hempat tuovat maahan huumausaineita ja vievät varastettuja autoja väärillä papereilla pois maasta. Parhaassa tapauksessa katteettomilla lupauksilla maahan houkuteltu nainen tulee väärillä papereilla varustetulla autolla, jossa on  kyydissä myös huumausaineita.

Poliisi on kokenut huumausainekaupan suhteen jo teknisen tyrmäyksen, mutta tuomari ei vaan keskeytä ottelua. Esimerkiksi kannabiksen kieltolain aikana Suomessa markkinoidun kannabiksen määrä on monikymmenkertaistunut. Aina välillä poliisi tiedottaa tehneensä merkittäviä pidätyksiä, jotka tosiasiassa ovat hyttysen paskoja siinä huumausainemarkkinoiden tilassa, joka nyt on vallalla. Ainoastaan laput silmillä kulkevat moralistit, päänsä pusikkoon tunkeneet poliitikot ja poliisit ihan virkansa vuoksi yrittävät uskotella asian olevan hallussa.

Itse olen postittanut kaikille kansanedustajille osoitettuja kyselyjä pari kappaletta, joissa olen tiedustellut heidän kantaansa Suomen nykyisen kannabispolitiikan onnistumisesta. Vastauksia on tullut vain jokunen kappale ja kaikissa on toistettu jotain virallisen linjan kannattamisesta. Vihreän lohikäärmeen Tuomas Karhunen raportoi äsken kansanedustajille osoittamastaan kirjeestä, että yksikään ei vastannut. Mistä tässä on kyse? No, tietenkin siitä, että kansanedustajat ja puolueiden hallinnot eivät uskalla ottaa asiaan kantaa, koska pelkäävät selvästi poliittisen uskottavuuden menettämistä.

Mikä sitten olisi oikea ratkaisu kannabiskysymykseen? Onhan tämä nähty jo Coloradossa – täysi laillistaminen, joka mahdollistaa valvonnan, verotulot, lisää työpaikkoja, haittaa rikollisten ansaintaa merkittävästi ja vapauttaa poliisin resursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan. Laillistamisen seurauksena

• luodaan työpaikkoja
• valtio saa verotuloja
• kannabiksen (ja muiden nyt laittomien päihteiden) myyntiä voidaan valvoa
• välittäminen alaikäisille olisi edelleen kiellettyä, nyt huumekauppias ei ole kiinnostunut ostajan iästä
• laadunvalvonta ja kaupan yhtenäistäminen – esim. Hollannissa tarjonta on mitä sattuu, myytävän tavaran alkuperästä ei ole mitään tietoa ja esim. Barney’s Farm myy käytännössä puolikkaita jointteja kokonaisen hinnalla
• rikollisjärjestöt menettävät merkittävän tulonlähteen
• voidaan luoda kannabisteollisuutta ja viedä tietotaitoa ulkomaille

Depenalisaatio tai dekriminalisaatio ei tuo ensimmäistäkään näistä eduista. Tämän vuoksi on mielestäni turha panostaa mihinkään muuhun vaihtoehtoon, kuin täyslaillistamiseen.